Kolumnit

Luin etukäteen oman kuolinilmoitukseni ja päätin poiketa sivuun elämän metsäautotieltä

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Koskaan ei tiedä, milloin sitä saa lukea oman kuolinilmoituksensa.Ymmärrän joka päivä enemmän äitiäni, joka jo aikoja ennen kuolemaansa murehti, ettei ole enää jäljellä ketään hänen 1910-luvulla syntyneistä ystävistään. Kenestä hän sitten saattoi mennä huolehtimaan diakoniapiirin puolesta?Verkostoituminen ja tukiverkot eivät tosiaankaan ole mitään nykyajan keksintöjä.Elämä sanelee – ja kuolema.Käsittämättömän nuoret kaverit kertovat näinä aikoina sosiaalisessa mediassa…

Haluatko lukea koko jutun ja Hämeen Sanomien kaiken muun sisällön?

Tutustu digiin 1 eurolla

Samalla tilauksella pääset lukemaan Kanta-Hämeen kiinnostavimmat uutiset sekä mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu.

Olen jo tilaaja

Jos olet jo tilaaja, kirjaudu sisään. Pääset lukemaan artikkelin loppuun.

Mainos