Kuva: Pekka Rautiainen
Kolumnit

Kolumni: Maailma on torjunut myös meidät

Viikonloppuna oli ilo tutustua Tyyni Hyryläiseen.

Tyyni oli yksi niistä 7 600 suomalaisesta, jotka paremman elämän toivossa muuttivat vuosina 1923–1924 Kanadaan. Tyyni Kalervona paremmin tunnettu Hyryläinen oli siinä mielessä tyypillinen suomalaissiirtolainen, että kielitaito oli olematon, pohjatiedot määränpäästä perustuivat lähinnä huhuihin eikä osoitetta sen paremmin kuin toimeentuloakaan ollut lähtiessä tiedossa.

Suomalaissiirtolaisen arkkityyppiä Hyryläinen ei kuitenkaan edustanut, sillä hän oli nainen. Kuten Teemu Luukka tietokirjassaan New Yorkin uhmatar kuvaa, suomalaisista lähtijöistä valtaosa oli 1880-luvulta lähtien miehiä. “Naiset ja lapset tulivat perässä, jos töitä löytyi”.

Miten tutulta tämä kuulostaakaan.

Kalervon, kuten monen muunkaan Suomesta 1920-luvulla lähteneen lopullinen määränpää ei ollut Kanada, vaan Yhdysvallat ja siellä tarunhohtoinen New York.

New Yorkiin ei kuitenkaan tuolloin vain menty, sillä eurooppalaisista elintasoloikkareista huolestunut (eurooppalaisten siirtolaisten asuttama ja rakentama) Yhdysvallat oli ryhtynyt tiukentamaan siirtolaispolitiikkaansa. Tulijoiden pelättiin näet vievän työpaikat ja rapauttavan elämänmenoa.

Lukujen valossa huolen toki ymmärtää. 1920-luvulla Yhdysvaltoihin oli asettunut jo peräti 350 000 suomalaista ja 40 miljoonaa muuta eurooppalaista, eikä tulijoiden virta näyttänyt ehtyvän.

Uhmattaremme ylittikin rajan laittomasti.

Tyynin matka oli menestys, mutta kaikille ei käynyt yhtä hyvin. Osa palasi kaiken menettäneinä kotiin, osalle unelmien kariutuminen oli yksinkertaisesti liikaa. Kanadan lehdissä kirjoitettiinkin 1920-luvulla suurista suomalaisten itsemurhaluvuista.

Vaikka Tyynin siirtolaismatkasta on aikaa likemmäs sata vuotta, on Teemu Luukan opus nykyään enemmän kuin ajankohtainen.

Suomi ei ole aina ollut pelkkä sosiaaliturvan tyyssija, vaan myös täältä on lähdetty unelmien ja paremman toimeentulon perässä maailmalle. Myös Tyynin aikana puhuttiin kiintiöistä ja siirtolaisuuden rajoittamisesta, eikä suinkaan kaikkia suomalaisia huolittu maailmalle.

On hyvä muistaa, että 2000-luvun suuri siirtolaisaalto ei ole mitään, mitä maailmassa ei olisi ennen nähty. Ihminen on aina pyrkinyt kohti parempaa.