Kolumnit

Maailman epäluuloisin kansa

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Maailman onnellisin maa, mutta maailman epäluuloisin kansa. Sellainen tämä meidän Suomemme taitaa olla.

Kaikki maailman tieto on käytettävissä ja faktat tarkistettavissa, mutta siitä huolimatta asiat kärjistyvät tai kärjistetään ja syntyy vain epäluuloja sekä jopa pelkoa.

Joku on sanonut, ettei kansaa pidä päästää äänestämään, kun se joko on tai voi olla väärässä. Vietävissä kansa ainakin on, esimerkiksi vaikka tämä brexit, mutta ei siitä nyt enempää.

Esimerkiksi Natoon liittyminen, jos sellainen joskus eteen tulee, on aihe, josta ei kansaa pidä kuulla. Tarvitaan vain vakava tasavallan presidentti Sauli Niinistö suorana televisioon ilmoittamaan aamutuimaan, että näin vain on nyt tehtävä.

Enemmän kuin joka toisessa kunnassa syntyy vähemmän kuin 50 vauvaa vuodessa. Jokainen ymmärtää, että se vaikuttaa kaikkeen, neuvolasta työelämään ja kaikkeen muuhun niiden välissä sekä vielä paljon näiden jälkeen kuten eläkkeisiin. Syntyvyys on ollut yhtä alhaista 150 vuotta sitten.

Sote-ratkaisua on yrittänyt viisi eri hallitusta kuudella eri mallilla. Tässä pelissä ei ole yhtään voittajaa, on vain häviäjiä.

Kolmesta suuresta ollaan siirtymässä viiden keskisuuren malliin. Uuden opettelu tulee viemään aikaa. Toimivan enemmistöhallituksen rakentaminen tulee olemaan vaikeaa. Jyrki Kataisen sixpack on varoittava esimerkki.

Tuntuu kuin osa tästä porukasta kuvittelisi, että Suomi on täyden onnellisuuden saareke, jolle muun maailman menolla ei ole merkitystä. Sen kuin laitetaan enemmän hyvää jakoon.

Ruotsissa demari pääministeri Stefan Löfven vie vähemmistöhallituksellaan läpi muutoksia, joista meillä ei uskalleta edes puhua.

Viimeistään ensi syksyn työmarkkinoilla näemme, johtaako tätä maata hallitus ja eduskunta vai ammattiyhdistysliike.

Moraali ei tule kuntoon valvontaa lisäämällä. Hoiva tarvitsee lisää hoitavia käsiä ja parempaa yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kesken. Ihmiseen pitää pystyä luottamaan. Tai sitten tarvitsemme Stasin Itä-Saksan tyyliin. Valvonta hyvä, kontrolli paras.

Medialla on oma roolinsa ja vastuunsa. Viestintuojaa ei kannata ensimmäiseksi ampua, ei sodassa eikä rauhassa. Ei ole peilin vika, jos naama on vino.

Kaipaamme nyt pitkäaikaisia vastuunkantajia, jotka eivät hyydy vastatuulessa. Jokainen ääni ratkaisee. Annettu.