fbpx
Kolumnit

Ajattelin pelastaa maailman ja vedin verkkokalsarit jalkaan

Kuva: Pekka Rautiainen

Suosikkikalsareitteni muovikuitu on valmistettu turkulaisen brändin alaisuudessa slovenialaisessa jalostuslaitoksessa kamerunilaisista kalaverkoista.

Mitä tämä kertoo minusta ja muovista?

Kuva: Pekka Rautiainen

Ainakin sen, että muovi on maailmanlaajuinen vitsaus ja että ilman mukavuudenhaluun vastaamista ei maailma pelastu.

Mukavuudenhalusta muovi on syntynyt ja mukavuudenhalulla sitä voi saada luonnosta pois. Siinä on tuotekehityksen ja markkinoinnin punainen lanka, tai kuitu.

 

Jos materiaali on kevyttä, lujaa, sähköä eristävää, vesitiivistä ja edullista, niin eihän sen voittokulkua mikään estä. Yhtä lailla nuo ominaisuudet voivat koskea myös kierrätysteknologian hienouksin synnytettyjä uusia tuotteita.

Tietenkin kyse on myös siitä, osataanko uusiotuotteet myydä. Me kuluttajat kulutamme myös tarinoita.

Meille myydään tarinoita. Melkeinpä minkä tahansa uuden, brändättävän tuotteen nettisivuilla on myös kohta, josta avautuu “Tarina”.

Mikäpä voisi olla hienompi tarina kuin “Maailma pelastuu”. Koska tuota fraasia käytetään arkielämässä myös synkeän sarkastisesti, varmin keino voittaa psykologiset esteet on huumori.

 

Muovin maailma on täynnä teknistä terminologiaa, jonka on kuviteltu muka luonnonvoimaisesti olevan osa miehistä maailmaa. Syndiotaktinen polymeeri saadaan, kun yhdistetään stereorakenteeltaan vuorottelevia monomeereja. Ja niin edelleen.

Vuodesta 1901 jaettu Nobelin kemianpalkinto on vain neljä kertaa myönnetty naiselle. Jos naisille olisi annettu paljon aiemmin yhtäläiset mahdollisuudet uppoutua tieteeseen kalsarien pesemisen sijasta, olisiko aiemmin huomattu, että muovi ei ole vain ratkaisu vaan myös ongelma?

Tiedä häntä. Ehkä tämä on vain turhaa sukupuoliselittämistä.

Varmaa on, että kun muovin käytön haluttiin ulottuvan kaikkeen ja kaikkialle, sitä nyt todellakin on kaikkialla, meristä ja maaperästä ravintoon ja juomaveteen.

 

“Muovi mullisti tapamme elää ja on pian taas tekemässä samoin. Tällä kertaa muovit uudistetaan kiertotalouden ja ekosuunnittelun avulla niin, että muovin suorituskyky säilyy”, kirjoitti teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkimusalueen johtaja Tuulamari Helaja minulle sähköpostitse.

(Okei, se oli tiedote. Mutta jotenkin osui henkilökohtaisesti, kun juuri olin huuhtomassa käytettyä einesrasiaa.)

Johtuiko meidän nurinkurisesta asenteestamme, viha-rakkaussuhteestamme muoviin, että sen kierrätys alkoi niin myöhään ja on yhä kaukana täydellisestä?

Muovia on aina myös halveksittu ja sitä on katsottu kuin halpaa makkaraa jo kauan ennen kuin Hassisen Kone lauloi muoviruusuista omenapuissa. – Muovinmakuista, hyi hitto! (Vaikka hyvin tehty muovihan ei maistu.)

En ole Rinki-ekopisteellä nähnyt kenenkään pään päällä pyhimyksen rinkiä. Ihan tavallisia ihmisiä vain. Heitä, jotka ovat valmiita muovaamaan tapojaan tässä muovimaailmassa – ja hiukan pelastamaan sitä.

Menot