Kolumnit

Maalaisuus on pinttynyt kiinni ja voimistuu kotona käydessä

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Maalaisuus minussa on ja pysyy. Siitäkin huolimatta, että olen suurimman osan elämästäni eri kaupungeissa elänyt.

Olen toki juuristani ylpeä. Moni kertoo lapsuuden murteen voimistuvan puheessa, jos oleilee vähän pidempään kotiseudullaan. Samalla tavoin käy maalaisuudelleni.

Esimerkiksi tuttujen tervehtiminen on meille hyvin tärkeää.

Kotitiellä kannattaa kättä nostaa kaiken varalta vastaantulijalle, ettei naapuri pääse kuittaamaan, että ohi ajoi, eikä tervehtinyt.

 

Kotona huomaan seuraavani tarkasti, kuka talomme ohi ajaa. Onhan se mielenkiintoista tietää kuka hän on, kun ei niitä autoja montaa päivässä mene, ja toisekseen pitää varmistaa, pitääkö heilauttaa kättä.

Kun en viimeksi tunnistanut minua tervehtinyttä, kysyin vanhemmiltani, kuka mahtaa omistaa tumman katumaasturin. Eivät he tienneet. Kuka ihme hän oli?

 

Maalaisena viihdyn erinomaisesti keskellä ei mitään. Tällä hetkellä suurin osa naapureistamme asuu kuuden kilometrin päässä. Käsite muuttuu sitä mukaan kuin väki seudulla vähenee.

Kun menen kotona kauppaan, sanon meneväni kirkolle. Koska matka on pitkä, ei kirkolla ravata alvariinsa. Ostan maitoa kerralla useamman purkin.

Ruokakaupassa käydessä vastaan tulee useita tutunnäköisiä ihmisiä, joiden henkilöllisyys pitäisi yrittää nopeasti muistaa. Jotkut alkavat puhumaan nyökättyään, ja on epämukavaa, kun ei tiedä kenelle puhuu.

Viimeksikin minua tervehti joku tutunnäköinen, jota en tunnistanut ja jota en tervehtinyt. Se nolotti.

 

Kirkosta puheen ollen, kun viime joulukuussa istuin kauneimmissa joululauluissa Vanajan kirkossa kiinnitin huomiota siihen, miten edessä istuvat keskittyivät katselemaan eteenpäin.

Synnyinkuntani kirkon penkissä jouluaattona, edessä olevien päät pyörivät, kun ihmiset kuikuilivat, keitä tuttuja näkyi. Totta kai itsekin tein niin ja ilmoitin havainnoistani supisten vierustoverilleni.

Samalla reissulla kävimme tankkaamassa auton. Annoimme edellä olleen miehen vaihtaa rauhassa kuulumiset tuttunsa kanssa.

Kaupungissa olisi päre palanut moisesta viivyttelystä.

Päivän lehti

27.9.2020

Fingerpori

comic