Kolumnit

Makasiinien raunioista kohosi vauraan tasavallan näyteikkuna

Kuva: Terho Aalto
Kuva: Terho Aalto

Pikkupoikana partiossa oppi monia taitoja, jotka ovat edelleen hyödyllisiä. Solmujen teosta ei tosin enää vuosiin ole ollut iloa nippusiteiden ja ilmastointiteipin vallattua markkinat, mutta puukon ja kirveen käsittely sekä monet muut erätaidot ovat edelleen tarpeellisia.

Ensiapukurssilla jäivät mieleen yksinkertaiset konstit haavojen sitomiseen, jalan tai käden lastoitukset sekä Anne-nukella harjoiteltu tekohengitys ja sydänhieronta.

Erityisesti mieleen syöpyi opetus siitä, että onnettomuuspaikalla kovinta ääntä pitävällä uhrilla ei tosiasiassa ole suurtakaan hätää. Vakavimmat vammat ovat hiljaa olevilla tai vain vähän valittavilla. Heidät on hyvä tarkistaa ja hoitaa ensimmäisinä.

 

Käyn nykyisin aika harvoin Helsingissä, mutta tänä kesänä partion ensiapukurssin opetus kovasta metelistä, mutta pienestä hädästä, nousi yllättäen mieleen Mannerheimintiellä eduskuntatalon kohdalla.

Rähjäisten, Venäjän vallan aikaisten VR:n tavaramakasiinien tilalla on nyt upeita rakennuksia, tieteen ja kulttuurin kehtoja. Tasavallan paraatipaikka on arvonsa mukainen, itsenäisen, vauraan ja sivistyneen kansakunnan näyteikkuna.

Kiasma, Musiikkitalo, Keskustakirjasto Oodi ja kansalaistori ovat moderneja julkisia tiloja, joista jokainen suomalainen voi olla ylpeä.

Aluetta täydentävät myös arkkitehtuuriltaan vaikuttava Sanomatalo sekä pohjoisella puolella sijaitsevat Oopperatalo sekä Finlandia-talo.

 

Muistattehan, mikä huuto ja meteli nousi, kun päätös makasiinien purkamisesta ja alueen uudisrakentamisesta syntyi. Vaihtoehtoväki oli menettämässä kirpputorinsa ja itukauppansa, pikkukonnat huume- ja viinahörhöt lymypaikkansa.

Vuoden 2006 vapunaattona makasiineilla mellakoitiin ja poltettiin kokko, jonka sammuttamisen monisatapäinen nuorisojoukko esti. Osa heistä oli osoittamassa mieltään, osa hillui vain hillumisen ilosta. Ja meteli on kamala.

Muutamaa päivää myöhemmin makasiinit paloivat, eikä tulta edes yritetty sammuttaa, vain rajata. Viimeinen makasiinin raunio purettiin vasta viime vuonna ja alue alkaa olla valmis.

 

Miten väärässä tuo mölykööri olikaan vastustaessaan vanhan ratapihan alueen uudelleen rakentamista! Kenties fiksuimmat heistä ovat jo unohtaneet olleensakaan mukana ja tai eivät tämänkaltaista kansalaisvaikuttamista ainakaan kehtaa tunnustaa ja julkisesti muistella. Huuto on vaimentunut, koska hätä ei alun alkaenkaan ollut kovin suuri.

Helsingin ja koko pääkaupunkiseudun suuriruhtinas, ylipormestari Jan Vapaavuori (kok.) voi leveillä hienolla kulttuurikeskittymällä kaupunkinsa ytimessä.

Hänen on syytä kuitenkin muistaa, ettei aluetta uudistettu vain helsinkiläisille ja heidän rahoillaan. Ne kuuluvat yhtä hyvin renkolaisille kuin reisjärveläisillekin, joskin helsinkiläiset ovat etulyöntiasemassa, mitä tarjonnan saavutettavuuteen tulee.

Nyt sitten jännitetään, milloin ensimmäiset kosteusongelmat uudisrakennuksissa ilmaantuvat. Vuonna 1998 valmistuneessa Kiasmassa korjattiin kosteusvaurio jo parin vuoden päästä, ja remontit ovat seuranneet toinen toistaan.

 

Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja.