Kolumnit

Merkitystuulettelua

Kuva: Picasa
Kuva: Picasa

Nuoresta saakka olen kokenut suurta viehtymystä sanoihin. Materiaalisen rikkauden sijaan olen tavoitellut sanojen ja merkityksien rikkautta.

Sama pätee suhteessani suomalaisuuteen, jossa siinäkin minulle tärkeintä on suomen kieli – kieli, jonka kautta olen tullut tietoiseksi sekä itsestäni että ympäröivästä todellisuudesta.

 

Tästä syystä en suhtaudu pelkällä olan kohautuksella siihen, jos sanoja käytetään miten sattuu kiinnittämättä huomiota niiden merkityksiin.

Varsinkin some-maailmassa heitellään sanoja usein vain jonkin yksinkertaisen stereotypian mukaisesti. Erityisen huolestuttavaa tämä on silloin, kun kyseessä ovat yhteiskunnallista vaikutusvaltaa käyttävät ihmiset, joilla jo asemansa puolesta on erityinen vastuu sanomisistaan.

 

Yksi tuuletusta kaipaavista sanoista on politiikka. Nykyisin se on typistynyt tarkoittamaan vain puoluepolitiikka, vaikka sanan alkuperäinen merkitys on huomattavasti laajempi.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, osallistumista yhteisen hyvän rakentamiseen. Ilmaisu ”politiikka ei kiinnosta” tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin ”yhteisten asioiden hoitaminen ei kiinnosta”. Tätä sanoja tuskin kuitenkaan tarkoittaa, sillä hän samaistaa politiikan yksioikoisesti puoluepolitiikkaan.

Voisi miettiä, minkälaisia muutosvoimia yhteiskuntaamme ilmaantuisi, jos mieltäisimme politiikan yhteiseen osallistumiseksi emmekä vain kaupunginvaltuustojen ja eduskunnan toiminnaksi.

 

Toinen termi, joka on kääntynyt harmillisen, jopa tuhoisan kapeaksi, on teknologia, jonka olemme typistäneet pelkästään erilaisten mekaanisten laitteiden parissa askaroinniksi. Siksi on hyvä palauttaa mieleen, että sana tekniikka on alun perin tarkoittanut taitoa.

Esimerkiksi Aristoteleella tämä taito ei liittynyt pelkästään esineiden käyttöön vaan myös hyvään elämään itseensä. Teknologian irrottaminen taidosta lienee yksi syy siihen, miksi emme ole kyenneet arvioimaan tekniikan aluetta eettisenä toimintana.

 

Kolmantena esimerkkinä on kulttuuri. Sana cultura merkitsi alun perin maanviljelystä, mutta esimerkiksi filosofi Karl Popperille se tarkoitti kaikkea sitä, mikä on olemassa ihmisen aikaansaamana.

Kulttuuriin kuuluvat niin kielet, uskonnot, tieteet ja taiteet kuin myös edellä mainittu teknologia. Yleisessä keskustelussa me kuitenkin tarkoitamme kulttuurilla typistetysti taiteen maailmaa. Syntyy stereotypia, jossa toisaalla ovat henkisiä asioita harjoittavat kulttuuri-ihmiset ja toisaalla teknokraatit ja insinöörit.

Taustalta löytyy kartesiolainen kahtiajako, jossa ihmistä tarkastellaan perinteisen henki-aine-dikotomian lävitse. Pahimmillaan tämä on estänyt meitä näkemästä, että kaikki inhimillinen toiminta politiikasta teknologiateollisuuteen on aina arvolähtöistä toimintaa.

 

On toki selvää, ettei sanoilla ole puhdasta, oikeaa merkitystä, vaan merkitykset muokkautuvat siinä, miten sanoja ajassa ja paikassa käytetään.

Silti on tärkeä aina silloin tällöin miettiä, mitä me varsinaisesti tarkoitamme, kun jotakin sanomme. Se, jos jokin, on ajattelun kehittämistä ja samalla hyvä lääke ahdasmielisyyttä vastaan.

Maailmankaikkeuden laajeneminen ei ole ainoastaan kosmologinen, vaan myös henkinen, merkityksiä koskeva.

 

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen filosofi ja kirjailija.