Kolumnit

Mikä ihmeen moninaisuus?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos järjesti viime viikolla Pride-viikon yhteydessä kaikille avoimen paneelikeskustelun moninaisuudesta ja sen huomioimisesta tutkimuksessa ja tiedonkeräyksessä.

Mitä ihmettä tarkoittaa moninaisuus? Ja sen huomioiminen tutkimuksissa ja tiedonkeruussa?

 

THL:n blogista löytyi selitys. Siellä sanottiin: ”Erilaisia perheitä sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä on vaikea tavoittaa kattavasti erillistutkimuksilla. Vastaajia yritetään yleensä tavoittaa lähestymällä heitä muun muassa järjestöjen kautta. Tämä saattaa aiheuttaa, että vastaajiksi valikoituu tietyntyyppisiä ihmisiä. Lopputuloksena voi olla vinoutunut otos.

Monessa koko väestöä tai sen osaa edustavassa tutkimuksessa ei taas ole otettu huomioon sukupuolen tai perheiden moninaisuutta tai kysytty vastaajan seksuaalista suuntautumista. Minimissään tämä olisi mahdollista muutamalla lisäkysymyksellä sekä pitämällä huoli siitä, että kaikkia kysymyksiä tarkastellaan normikriittisesti.”

 

Hassua. Onko oletuksena, että moninaisuus-luokkaan (sana pitää käsitykseni mukaan sisällään kaikki ihmiset) kuuluva ihminen vastaa tutkijan kysymykseen jotenkin eri tavalla kuin muut.

Ja onko oletuksena, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustajan pitää kertoa seksuaalinen suuntautumisensa tutkimuksen tekijälle?

Kerrotaanko esimerkiksi perunan syöntiin liittyvän tutkimuksen loppuraportissa, että tätä tutkimusta varten on haastateltu 539 ihmistä, joista 35 prosenttia on homoja tai lesboja, kolme prosenttia transvestiitteja, 50 prosenttia oletettuja heteroja ja loput joitakin muita.

Miksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustajan mielipide tutkimuskysymykseen olisi erilainen. Voihan olla, että kokemus syrjinnästä, jos sellaista on kokenut, voi aiheuttaa sen, että vastaa tutkijalle eri tavalla kuin vastaisi, jos ei olisi kokenut syrjintää. No en nyt ihan usko.

 

Kenen ääni kuuluu tutkimuksissa ja kenen ei? Voihan olla, että tutkimusmateriaalia kerätään vain mystiseltä keskiarvoihmiseltä?

En koe olevani keskiarvoihminen vaikken kuulukaan seksuaalivähemmistöön. Enkä usko, että niin kokee kukaan muukaan; kaikki ovat omasta mielestään ainutlaatuisia. Mikä on tietenkin totta, ainakin omissa ajatuksissa. Eihän kukaan edes synnytä 1,4 lasta.

Voihan tietenkin olla, että olen ymmärtänyt paneelikeskustelun idean väärin. Siinähän on voinut olla kyse nimenomaan seksuaalisuuteen liittyvistä tutkimuksista.

Jos pointtina olikin, että ihmiset ymmärtäisivät toisiaan paremmin, jos tapa harrastaa seksiä ei aiheuttaisi kulmakarvojen kohottelua. Lopettaisiko se syrjinnän ja pahat puheet?


Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.

Päivän lehti

26.11.2020

Fingerpori

comic