Kolumnit

Miksi aina, kun maailma kohisee, Venäjällä tapahtuu?

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Media on rajallinen tila. Tällä hetkellä jokainen tietää, mikä sen täyttää – jokaisesta tuutista ylitsevuotava koronauutisointi.

Uutisointi on tietenkin erittäin tärkeää, sillä tämänhän me haluamme tietää: olemmeko turvassa, ovatko läheisemme turvassa ja miten elämämme muuttuu? Kaatuuko talous, tuleeko taantuma, miten käy leipäni?

Kun maailman silmät kiinnittyvät johonkin, voi niiden katseelta piilossa tehdä vaikka mitä, ja suurvaltojen johtajat tietävät sen hyvin.

Viikonloppuna Venäjän presidentti Vladimir Putin allekirjoitti lakipaketin maan perustuslain muuttamisesta.

Presidentti oli itse ehdottanut muutoksia tammikuussa. Nyt allekirjoittamalla oman aloitteensa pohjalta säädetyn lakipaketin Putin saattaa saada itselleen lisää kausia presidenttinä.

Eihän homma toki ihan näin yksinkertaista ole. Ensin muutokset lähetetään perustuslakituomioistuimeen. Jos paperit ovat puhtaat, järjestetään sen jälkeen kansanäänestys 22. huhtikuuta, oli maassa sitten raivoava koronaepidemia tai ei.

Jos äänestys järjestetään sähköisesti, uskoo oppositio tulosten olevan helpommin peukaloitavissa. Jos äänestämään mennään fyysisesti, miten se näkyy äänestysaktiivisuudessa?

Putinin toiminta herättää kysymyksen laskelmallisuudesta. Onko täysin sattumaa, että lakia rukataan silloin, kun kansainvälinen huomio kääntyy eittämättä enemmän maailmaa ravistelevaan virukseen kuin yksittäisen maan sisäpolitiikkaan.

Tilanteen ennakoiminen tammikuussa olisi vaatinut kristallipalloa, mutta ei vastaava peli ole lainkaan vierasta Venäjän lähihistoriassa.

Jalkapallon MM-kisat vuonna 2018 valtasivat euforiallaan myös Venäjän, pudottihan joukkue kotikisoissaan jalkapallojärkäle Espanjan pois puolivälieristä.

Avajaispäivänä Robbie Williams näytti kameralle keskisormea ja lauloi enkelistä, joka oli tarjoava suojaa ja hellyyttä.

Samana päivänä Venäjän hallitus ilmoitti suunnitelmistaan hinata miesten eläkeikää viidellä vuodella ylöspäin. Naisilla työurat pitenevät peräti kahdeksalla vuodella.

Eihän ihminen nyt koskaan halua uskoa sattumaan, mutta paikoitellen päällekkäisyydet ovat niin sakeita, ettei niitä vain voi ohittaa.