Kolumnit

Mitä jos älykäs elämä ympäröikin meitä kaikkialla?

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Kun Hämeen Sanomissa (15.7.) julkaistiin juttu kimalaisista, jotka oppivat kuljettamaan pallon maaliin palkkion toivossa, ainakin minun suuni avautui ammolleen.

Jutussa kimalaisten älykkyyttä tutkinut dosentti Olli Loukola selosti, että nuppineulan päätä pienemmillä aivoilla ajattelevat hyönteiset oppivat pelin säännöt nopeasti.

Kimalaiset oppivat seuraamalla tikun päähän kiinnitettyä tekokimalaista. Pian kävi ilmi, että ne eivät vain matki toisiaan, vaan pystyvät vastoin tekokimalaisen esimerkkiä valitsemaan lähempänä maalia olevat kohteet.

Miten niin pienillä aivoilla varustettu pörriäinen pystyy näin monimutkaiseen ajatteluun? Ehkä meille on vain jo tuhansien vuosien ajan uskoteltu, että ihminen on ainut älykäs olento tällä planeetalla.

Jo pitkälti yli 2000 vuotta sitten Aristoteles tuli siihen tulokseen, että ihmiselle ominaista on järjen käyttäminen. Eläinten käyttäytymistä ja sen perimmäistä tarkoitusta on aina yksinkertaistettu.

Eläinten lajityypillisestä käyttäytymisestä voidaan todeta, että niiden elämä vaikuttaa pyörivän syömisen ja parittelun ympärillä.

Niin toimii myös ihminen, jolle ajattelu on usein väline juuri statuksen, aineellisen hyvän ja seksuaalisen pääoman kerryttämiseen. Miksi meidän ajattelumme olisi yhtään pyhempää kuin muiden lajien?

Eläinten älykkyyden tutkiminen on vaikeaa. Yleisenä kompastuskivenä on se, että eläinten älyä tutkitaan vertaamalla niitä ihmiseen. Järjestelmä luo epäsuhdan: ihmisen tekemä älykkyystesti osoittaa vain sen, miten älykkäitä eläimet olisivat ihmisinä.

Älykkyys, jota erilaisissa ekologisissa lokeroissa selviämiseen vaaditaan, eroaa paljon siitä älykkyydestä, jota me ihmiset tarvitsemme.

Usein eläimet kuitenkin onnistuvat hämmentämään juuri sillä, miten ihmismäisesti ne toimivat. Kimalaiset oppivat pelaamaan palloa, simpanssit käyttämään työkaluja ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, uudenkaledonianvaris osaa heitellä pähkinöitä autotielle ja odottaa, että ihminen tulee ja jyrää niiden kuoret auki.

Emme kuitenkaan voi vielä vuosiin ymmärtää, minkälaisia ajatteluprosesseja eläimenä olo vaatii, jos ne hahmottavat maailman aivan erilaisella tavalla kuin me. Esimerkiksi kyyhkyset näkevät maailman jopa viiden perusvärin kautta.

Miten me voisimme ymmärtää, mitä niiden pitää osata ajatella, kun ne näkevät värejä, joita me emme osaa edes kuvitella.