Kolumnit

Mitä jos et tänä vuonna lupaisikaan mitään?

Kuva: Riku Hasari
Kuva: Riku Hasari

Uuden vuoden alku lähestyy kovaa vauhtia jälleen. Taas on kulunut 365 päivää ohi silmänräpäyksessä.

Monelle uusi vuosi merkitsee puhtaalta pöydältä aloittamista.

Osalle se tarkoittaa tipatonta tammikuuta, toisille tiukkaa kuntokuuria. Milloin mitäkin. Minä puolestani kehotan: älä lupaa mitään, kenellekään.

Uudenvuodenlupauksissa on nimittäin huono kaiku, ja ne ovat luotu epäonnistumaan.

Uusi elämänasenne, puhtaampi ruokavalio ja liikunnallisempi arki.

Miksi mikään näistä olisi parempi ja toimivampi juuri tammikuun ensimmäisestä päivästä lähtien?

Miksi painoaan ei voisi tiputtaa vaikka keskellä kesää tai synkintä marraskuuta?

Uskallan väittää, että ihmiset tekevät lupauksia, jotka edustavat sitä ideaaliminää: oli kyse sitten terveellisestä ruokavaliosta tai raittiista kuukaudesta, tai mistä tahansa, joka tekisi meistä mielestämme muka parempia ihmisiä.

Kuntosalit ja ryhmäliikuntatunnit ovat täynnä tammikuussa, mutta jo helmikuussa, viimeistään maaliskuussa, on hiljaista.

Luulen, että ne, jotka aloittavat tammikuussa eivät oikeasti ole kiinnostuneita jumppailemaan tai ovat tappaneet potentiaalisen innon jo alkurytinässä.

Monet meistä eivät yksinkertaisesti myöskään muista mitä ovat luvanneet tammikuussa. Kuinka moni voi oikeasti sanoa, että kaikki uudenvuodenlupaukset ovat pitäneet?

En kehota ketään missään nimessä makaamaan vuoden alusta lähtien sängyn pohjalla tai löysäämään pullonkorkkia.

Kehotan mahtipontisten lupausten sijaan ihmisiä kuuntelemaan itseään ja tekemään tammikuun alusta niitä juttuja, jotka ovat tänä vuonna jo toimiviksi ja hyviksi todettu.

On myös syytä muistaa, että se on täysin sallittua jatkaa elämää sellaisenaan kuin se on, jos kaikki on hyvin.

Ja jos taas jokin asia taas kaipaa muutosta, on ehkä parempi edetä rauhallisin askelin kuin luvata kertarysäyksellä muuttaa kaiken.

Pienet askeleet toimivat yleensä paremmin kuin valtavan suuri loikkaus.

Menot