fbpx
Kolumnit

Mitä tulisi tehdä HPK:n romahtaneelle juniorijääkiekkoilulle?

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Jos liigajoukkueelta päättyi, myös HPK:n junioreilta jäi valitettavasti kausi kesken. Toisaalta keskenjääminen oli kuin tyly armonisku seuran historian eräälle heikoimmista juniorilätkäkausista. Ainakaan 2010-luvulla ei nähty ainuttakaan näin mollivoittoista sesonkia.

Enää, tosi sanoen, ei ole aika repiä haavoja auki, sen sijaan haluan visusti tehdä selväksi sen, mikä on Kerhon juonioritoiminnan oikeastaan ainoa mahdollinen tie alkaa palauttaa toiminnan laatua paremmaksi.

Historia opettaa meitä, tässäkin.

Mikä oli kahden valmennuspäällikön, Sami Saurénin ja Timo Lehkosen ajan HPK:n junioripuolen menestysreseptin ydin? Tähän vastaamalla tulen vastanneeksi siihen, mitä tulee tehdä jatkossa.

Loistavat juniorivalmentajat. Siinä se, pääpiirtein.

Mitään pois ottamatta Saurénilta ja Lehkoselta, yhtään heidän lajiosaamistaan ja päivittäistä ahkeraa ja näkemyksellistä tekemistä aliarvioimatta totean, että sittenkin Lehkosen ja Saurénin joka tapauksessa tärkein taito ja ymmärrys oli rekrytoida erinomaisia juniorivalmentajia.

Miettikää nyt. Jussi Tapola, Antti Pennanen, Matti Tiilikainen, Olli Salo, Marko Palo, Tuomo Nukari, Juha Liedes, Tapio Järveläinen… vain muutamia kärkinimiä mainitakseni ja joitakin mainitsematta jättäen.

Jostain aivan käsittämättömästä syystä johtuen Timo Lehkosen potkujen jälkeen HPK:n junioreissa on suorastaan laiminlyömällä lyöty laimin laatuvalmentajarekrytointia. Näen sentään valoa joissakin nimissä kuten Ville Viitaluomassa ja Marko Rairamassa, mutta nämäkin herrat taitavat olla Liiga-HPK:n urheilujohtaja Mika Toivolan käsialaa.

Ja ero on edelleen merkittävä sikäli, että kun Tapola, Pennanen, Tiilikainen, Salo ja kumppanit ottivat valmentaakseen A-juniorit, he olivat jo liki valmiita huippuvalmentajia. He olivat tallanneet HPK:n valmentajapolkua riittävän kauan. Kyseinen polku on ollut laadusta tyhjä kestämättömän kauan.

Teen selväksi, ettei ole varsinaisesti median tehtävä selvittää, mitä ja miksi on käynyt niin kuin pääsi käymään Lehkosen jälkeen, että niinkin keskeistä tehtävää kuin valmentajan tehtävää alettiin ylenkatsoa HPK:n junioreissa. Näkisin, että sisäinen selvitystyö kuuluu Kerhon junioreiden puheenjohtaja Teijo Räsäselle, Toivolalle ja Liiga-HPK:n puheenjohtaja Matti Vihervuorelle.

Ja ehkä olisi vielä kerran syytä konsultoida mestarivalmentaja Antti Pennasta. Pennanen on ylivertainen kokemusasiantuntija siinä, miten HPK:ssa toimittiin silloin, kun oma mylly tuotti sekä huippuvalmentajia että -pelaajia.

Olisi matalamielistä ajatella, että takavuosien pitkäaikainen loisto syntyi sattumalta. Kyllä se oli rautaisten tekijöiden aikaa se. Se aika palaa vain, jos osaajat alkavat ottaa yhteyttä osaajiin.

Tie saattaa olla pitkä ja kivinen, mutta vaihtoehtoa ei ole. On alettava muodostaa valmentajaverkostoa. Miten se tehdään, siihen konsultaatiota – rakkaudesta lajiin – voisivat antaa Saurén, Lehkonen ja monissa liemissä keitetty Järveläinen.

Enkä unohtaisi Jukka Jalostakaan, häneltäkin sopii kysyä. Jalosella riitti energiaa myös junioripuolta kohtaan aikoinaan. Kyllähän joku Pennanen on saanut polkunsa varrella aivan valtavaa apua jaloslais-lehkoslaiselta akselilta. Vaikka Jalonen on nyt töissä Jääkiekkoliitossa, hänen siteensä HPK:hon on ikuinen.

Menot