Kolumnit

Monenlaista Ryysyrantaa

Eipä tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko, kun veikkaa moottoritien katteelle nousseen kauppakeskuksen saavan tulevaisuudessa valtavan määrän lempinimiä. Virallisestihan se on nyt Goodman.
 
Ryysyranta tuli itselle heti mieleen, kun kuulin kauppakeskuksen Goodman-nimen ensimmäisen kerran torstaina.
 
Ei haittaa, oli Tapani Hellsténin kommentti. Kansanomaisuutta peliin, pois elitismistä, ex-kaupunginjohtaja, nykyinen Kevan kakkosmies vakuutti.
 
Rentun ruusu, St. Pauli ja Reeperbahn, Las Palmas, Häirikkö, Silirimpsis, Rhodos. Onhan näitä.
 
Meni saakeli rahahommat pieleen, oli yksi Irwinin ralleista. Toivottavasti ei kauppakeskus Goodmanissa käy samalla tavalla. Muuten joutuu laulamaan: Manu vippaa muutama markka. Markkakin on jo mennyttä kalua, Manukin on jo ysikymppinen.
 
 
 
Viime sunnuntaina hörppäsin aamukahveet hengityselinten puolelle, kun Hesarin sivuilla yksi todellinen kainuulaisjäärä väitti omistamansa usean kymmenen koiralauman kylillä kiertelyn olevan ihan luonnollista. Naapurien valitukset ovat syntyneet koiralauman kaitsijan mielestä liki pelkästään siksi, että hänen isänsä oli aikoinaan kylän Suojeluskunnan nokkamies!
 
Katkerat ovat kyläläisten muistot, jos valitukset koirien tihutöistä suojeluskuntapohjalta sikiävät.
 
Aaterajat ovat toki Ryysyrannan maisemissa aina olleet jyrkät ja järkähtämättömät. Kiveen hakattuja.
 
Takavuosikymmeninä kiersi tarina naapuruksista, joilla oli eri puolueiden jäsenkirja. Toinen oli maalaisliittolainen, toinen kommunisti.
 
Kun toinen putosi syysjäihin, ei naapuriapua tunnettu. Väärän jäsenkirjan mies. Joutikin hukkua.
 
 
 
Suojeluskuntaa ja Lapuanliikettä on manattu muutenkin esiin. Vasurikansanedustaja Anna Kontula hokasi taannoin, että ruotsalaisomisteinen vaateketju tarjoaa lapsille mustaa kauluspaitaa kera sinisen solmion. Aivan hirveää!
 
Varmaan ruotsalaisperheissä ollaan kauhuissaan moisesta. Siellähän 1930-luvun suomalaishistoria tunnetaan tasan tarkkaan.
 
Ja heti perään persujen Jussi Niinistö äimisteli puolestaan vasureita, kun valtakunnan satavuotisjuhlien järjestelyihin on päässyt muuan Karri Miettinen – Paleface. On kuulema liian rankka Mannerheimin arvostelija.
 
Murheet kullakin.
 
 
 
Muuten Suomessa puhutaan edelleenkin siihen sävyyn, ettei missään muussa valtiossa, ikinä tässä maailmassa, ammoisina aikoina maailmankaikkeudessa, ole asiat niin köpelösti kuin Suomessa.
 
Ei kai me kuitenkaan niin erikoislaatuisia olla, että viiden miljoonan kansana olisimme onnistuneet hankkimaan kaikki maailman kurjuudet tänne pimeään pohjoiseen. Päivittäistä valitusvirttä lukiessa ja kuunnellessa tuntuu siltä, ettei missään muualla maailmassa ole yrittäjillä niin kehnoja yrittämisen mahdollisuuksia, yhdelläkään valtiolla niin kehnoja rakenteita, yhdelläkään yhteisöllä niin toimimatonta yhteiskuntaa, kuin Suomessa.
 
Olemme maailman parhaita – kurjuudessa!
 
Olisiko asennevamma?