Kolumnit

Muinoin Neuvostoliitossa

 

Vaikka muisti alkaa tehdä tepposia, niin vieläpä tulee mieleen jotain menneiltä vuosilta. Maamme säveltäjäyhdistyksellä oli laajan itäisen naapurimaan kanssa toimiva vaihtosopimus, jonka mukaan vuosittain kutsuttiin pari säveltäjää maasta toiseen tutustumaan naapurin toimintoihin. Suomen päässä ongelmaksi tuli, että pienilukuinen kaartimme oli käynyt jo naapurimaan asioihin tutustumassa, kun taas Neuvostoliitossa riitti alan miehiä vaihtopuuhaan aivan loputtomiin. Tämä antoi minulle mahdollisuuden vierailla useita kertoja poikkeuksellisilla seuduilla.
 
Yhdellä näistä reissuista, joita siis tein useita, en saanut mukaan kaveria, vaan porhalsin Moskovaan yksin. Vastassa oli tuttu tulkki Rufjet Abdjuhanov, joka kertoi tulevasta ohjelmasta. Moskovan jälkeen olimme kuulemma menossa Kishinjoviin. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä kyseinen kaupunki sijaitsi, mutta enpä viitsinyt paljastaa tietämättömyyttäni. Vanhastaan tiesin, että Rufjet toivoi saavansa aktuelleja suomalaisia aikakauslehtiä, jotta pysyisi ajan tasalla noin kielellisesti (hän oli varsinaisesti unkarinkielen tulkki). Niitä oli siis mukana.
 
Lentäessämme määränpäähän Rufjet luki lentokoneessa tuomaani Apu-lehden sisältöä. Kun vastaan tuli outo fraasi, hän halusi tietää merkityksen, ja kysyi esimerkiksi: Jarmo, mitä tarkoittaa ’ottaa ohimoon?’ Asia selvisi, ja laskeuduimme Kishinjoviin, jolloin ajattelin, että enpä yhtään tiedä, missä ollaan, mutta luultavasti olen ainoa suomalainen paikkakunnalla. Kun sitten isäntien auto vei meidät hotelliin, vastassa oli tuollainen tyypillinen Lenin-rakennus, pitkät portaat pääovelle ja niin edelleen. Kiipesin portaissa ylös, ja Rufjet jäi isäntien kanssa hoitelemaan matkatavaroita. Jatkuvasti arvailin, missä päin palloa ollaan, mutta vastaus tuli radiopäällikön hahmossa – en siis ollutkaan ainoa suomalainen. Rappusissa tuli nimittäin vastaan Yleisradion Pekka Silvola, jolta kiirehdin kysymään, missä ollaan? Hän vastasi, että Kishinovissa, jonka siis nimeltä tiesin, mutta mikä olikaan maa? Silvola valisti minua kertomalla, että kyseessä on Moldavian pääkaupunki. Seuraavaksi utelin tietoa siitä, missä tämmöinen Moldavia on, jolloin hän kertoi sen olevan Romanian rajanaapuri. Nyt siis tiesin, missä päin maailmaa oltiin (en siis joutunut paljastamaan hölmöyttäni) ja jatko menikin sitten sujuvasti. Silvola kertoi olleensa Moskovassa radioasioissa, ja myös hänen tapauksessaan ohjelmaan kuului nähdä valtakuntaa hiukan laajemmalti.
 
Muutama päivä sisälsi sitten tapaamisen sikäläisten säveltäjien kanssa ja istuskelu parissa konsertissa. Erikoisesti mieleen jäi isäntien viimeisenä iltana tarjoama illallinen – tarjoilu oli runsas, ja paikalle loppuillasta ilmestyneet kolme kansanmuusikkoa esittivät sikäläisittäin aitoa horaa, jolloin isännät panivat lauluksi – taisivatpa panna tanssiksikin. Kaiken kaikkiaan siis välitöntä meininkiä.
 
Seurasi paluu Moskovaan, missä isännät tiedustelivat, miten matka oli sujunut. Ilmoitin olevani kovasti tyytyväinen kokemuksiini. Seuraava reissuni suuntautui sitten Ural-vuoristoon, Ufa-nimiseen kaupunkiin, joka taisi olla Bashkirian pääkaupunki, muuta siitä enemmän ehkä joskus toisella kerralla – arvattavaksi on jäänyt, mitä mahtaneekaan kuulua Rufjetin elämään nykymenossa. Säveltäjämatkailu ainakin päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen.