Kolumnit

Mummo ei halua hypermarkettiin – Kuka perustaisi vanhuksia palvelevia lähikauppoja?

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Oletteko koskaan miettineet, millaisessa kaupassa vanhuuseläkettä esimerkiksi jo parikymmentä vuotta saanut ihminen haluaa käydä?

Hän ei halua mennä isoon markettiin, jossa maitohyllylle on käveltävä satoja metrejä. Hän ei halua ostoskeskukseen, jonka pitkät käytävät uuvuttavat jo pelkästä ajatuksesta.

Hän ei myöskään halua työntää kauppakärryjä toistuvasti hyllyjen ympäri etsiäkseen tavaratulvan keskeltä sitä itselleen tuttua kahvipakettia.

Hän ei kaipaa jättimäisiä pakkauskokoja eikä maitokaappiin kymmeniä eri laatuja, sillä todennäköisesti kuitenkin käy niin, että kotona lukulasit päässä huomaa, että tuli valinneeksi väärää tavaraa.

 

Suomessa on pitkään ollut vallalla kehitys, jossa päivittäistavarakauppa on keskittynyt yhä vain isompiin yksiköihin. Lisää neliöitä, lisää valikoimaa, jättimäiset ostoskärryt ja iso parkkipaikka.

Moni lähikauppa on jäänyt täydentävien ostosten paikaksi ja loppujen lopuksi lopetettu kannattamattomana. Näin siitäkin huolimatta, että juuri nämä lähikaupat ovat niitä yksinäisten mummojen ja pappojen liikkeitä.

Heille muutaman korttelin päässä kotiovelta sijaitsevan kaupan suppeahkokin valikoima riittäisi, sillä tärkeämpää on, että kauppareissuun pääsee kävellen ja saa kannettua ostokset kotiin. Vanhusväestön toiveita ei kuitenkaan kysytä, sillä heidän pienet ostoksensa eivät kauppaa elätä.

 

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan jo tämän vuosikymmenen puolivälissä joka neljäs meistä suomalaisista kuuluu yli 65-vuotiaiden ikäryhmään. Entistä useammassa kotitaloudessa asuu yksi tai kaksi ihmistä.

Pienille lähikaupoille olisi siis tilausta ja tämä myös tiedostetaan. Ongelmana on kuitenkin kannattavuus, jota jokainen kauppa yrittää luonnollisesti maksimoida.

Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell ehdotti Ylellä (31.12.) valtion kyläkauppatuen myöntämistä sellaisille kaupunkikeskustojen kaupoille, jotka eivät taloudellisesti pärjää. Ongelmana vain on, ettei tukea tahdo riittää edes haja-asutusalueiden kyläkaupoille.

En usko ruoan verkkokaupan ratkaisevan ongelmaa. Pitäisikö esimerkiksi jokaista yli 1000 neliön myymälää vastaan velvoittaa perustamaan ja pitämään myös yhtä tai kahta lähikauppaa?

Lue myös: Aukioloaikojen vapauttaminen vauhdittanut super- ja hypermarketien aikakautta

Päivän lehti

26.9.2020

Fingerpori

comic