Kolumnit

Lauri Hakulinen oli muovin isä

”Kielitiede voi yksityiskohtaisesti osoittaa, mitä teitä homo sapiensin primitiiviset sielunliikkeet ovat hakeutuneet konkreettisesta ja aistillisesta eläimellisyydestä abstraktiseen ja henkiseen ihmisyyteen. Se kuorii uljaan nykymuodon alta esiin järjen, ymmärryksen, aatteen, rakkauden, jalouden, oikeuden, hurskauden, sulouden, nöyryyden raa’an prototyypin.”

Näin kirjoittaa Lauri Hakulinen vuonna 1931 kielitieteilijöiden Virittäjä-lehdessä. Hän viittaa siihen, että kielen kehitys on erottamattomasti kulkenut rinnan ihmisen sielunkykyjen voimistumisen ja ajattelu kehityksen kanssa.

Todennäköisesti hän viittaa myös sanojen etymologiaan eli alkuperään, kuten siihen, että järki-sanan aiempi merkitys on saattanutkin olla järjestys, rivi, tai siihen, että ymmärtää-sanan aiempi merkitys on voinut olla kiertää ympäri.

Hakulinen intoilee Kielitieteen yleissivistyksellisestä merkityksestä -artikkelissaan niistä mahdollisuuksista, joita kielentutkijoilla on. Erityisesti hän puhuu kielihistoriallisen tutkimuksen puolesta: ”Lukemattomat miespolvet ovat nääntyneet juostuaan kukin osuutensa loppuun, mutta sanat elävät haurasta elämäänsä ja tuovat meille suulliset terveiset käsittämättömän kaukaisten taivalten takaa”.

Hakulinen pohtii, miten mittaamattomat määrät ”työtä ja taistelua, rakkautta ja vihaa” kielen sanoihin on rekisteröitynyt. Kielen voikin nähdä arkistona, jos tutkija haluaa aineksia ihmiselämän ymmärtämiseen.

Hakulinen ottaa esimerkiksi tuon ajan uudissanan jonottaa. Hän arvioi, että jonottaa-verbi on ensimmäisen kerran ”kirjaanpantuna” vuonna 1920. Verbi on lähtöisin niiltä vuosilta, jolloin Suomessakin elintarvikepula aiheutti ”kroonillista riveissäseisontaa jakelupaikoissa”.

Jonottaa-sanaan kiteytyy paljon rahatonta ja rauhatonta historiaa. Hakulinen maalailee, että myöhempien aikojen kielentutkija voi katsoa tätäkin sanaa kuin pientä kristallia, jossa punertaa maailmansodan jättiläisroihu ”niin kuin kaukaisen tulipalon kajastus akkunan lasiruudussa”.

Ihmistä ja ihmisen historiaa kajastelevia sanakristalleja on monenlaisia. Sanoja syntyy ihmisten tarpeisiin, joskus niitä synnyttämällä synnyttävät yksittäiset kieliniekat.

Lauri Hakulisen kätilöimistä sanoista ajankohtaisin taitaa olla muovi. Muovi on johdos muovata-verbistä. Hakulinen muovasi meille muovin vuonna 1947, jotta voisimme käyttää vierasperäisen plastikin asemesta omaperäistä sanaa.

Lauri Hakulisen syntymästä on 120 vuotta. Jotain kielitieteemme merkkihenkilön suhtautumisesta tutkimuskohteeseensa kertonee kaksikymmentä vuotta sitten ilmestyneen juhlavuoden kirjan nimi: Sanat on kaikki sarvipäitä.

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.