Kolumnit

Muutamilla sanoilla tehtiin isoista visioista totta – Kuka on ihmiskunnan seuraava Kennedy?

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Keneltäkään ei varmasti ole jäänyt huomaamatta, että ensimmäisestä miehitetystä kuulennosta tuli juuri kuluneeksi puoli vuosisataa.

Alkusysäys tälle ihmiskunnan toistaiseksi isoimmalle, kalleimmalle ja työläimmälle tutkimusmatkalle annettiin kahdeksan vuotta aiemmin, kun presidentti John F. Kennedy toukokuussa 1961 julisti amerikkalaisten lähettävän ihmisen kuuhun.

Se oli paljon luvattu, sillä Yhdysvallat oli onnistunut ensimmäisessä miehitetyssä avaruuslennossaan vain alle kolmea viikkoa aikaisemmin. Samaan aikaan Neuvostoliitto oli kaukana edellä avaruusteknologiassa ja etenkin ydinohjuksissa, sillä niistähän tässä kaikessa lopulta oli kyse.

Taitavana puhujana Kennedy ei edes yrittänyt myydä kansalle ajatusta huippukalliista ohjusohjelmasta punaisen uhan torjumiseksi tai monimutkaista avaruusohjelmaa kansakunnan kykyjen lisäämiseksi.

Hän ei laatinut valmista suunnitelmaa tai asettanut komiteaa pohtimaan jokaista yksityiskohtaa valmiiksi. Kennedy tiivisti visionsa yhteen helppoon yksityiskohtaan: tällä vuosikymmenellä menemme kuuhun.

Se toimi ja Yhdysvaltoihin syntyi suoranainen avaruushuuma.

Noin kuukautta ennen historiallista lentoa, kesäkuun 26. päivänä 1969, Nasan ja Ilmavoimien johtajat allekirjoittivat määräyksensä kuulentäjille. Toisin kuin koko tätä tehtävää varten laadittu avaruusohjelma, tämä käsky ei ollut pitkä tai millään tavalla monimutkainen.

Kaikki olennainen saatiin mahtumaan muutamaan sanaan: ”Primary objective: Perform a manned lunar landing and return”, ”Pääasiallinen tehtävä: Suorittakaa miehitetty lasku kuuhun ja palatkaa.”

Kylläpä maailman monimutkaisin tehtävä saatiinkin kuulostamaan todella yksinkertaiselta ja toteuttamiskelpoiselta.

Ensimmäinen kuulento tapahtui vain 66 vuotta ensimmäisen moottorivoimin tehdyn lennon jälkeen ja 42 vuotta ensimmäisen Atlantin ylittäneen lennon jälkeen.

Sen jälkeisenä 50 vuotena ihmiskunta on mennyt monessa asiassa eteenpäin, mutta meiltä tuntuu puuttuvan jokin suuri yhteinen tehtävä, johon tätä kaikkea osaamista voitaisiin jälleen hyödyntää.

Mistähän löytyisi seuraava Kennedy, joka uskaltaisi visioida suuria mutta toteutettavissa olevia tavoitteita ihmiskunnalle edes kymmenen vuoden päähän?