Kolumnit

Myös itsensä työllistäminen maksaa lastensuojelussa

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Lastensuojelun asiakkaiden osuus kaikista lapsista ja nuorista on Hämeenlinnassa jostain kumman syystä noin kaksinkertainen suhteessa valtakunnalliseen keskiarvoon (HäSa 11.6.2019). Selitystä ei ole toistaiseksi löytynyt, mutta onkohan sellaista vakavissaan edes etsitty?

Lastensuojelun piirissä on yli kahdeksan prosenttia alle 18-vuotiaista hämeenlinnalaisista. Muualla osuus on keskimäärin ”vain” reilut neljä prosenttia. Ero on pysynyt valtavana jo vuosia.

Lastensuojelussa puhutaan muodikkaasti asiakkuuksista samalla tavalla kuin puiston penkille sammunut on pian putkan ja poliisin ”asiakas”. Nämä asiakkuudet tietenkin myös maksavat. Ja esimerkiksi Hämeenlinnan kustannukset ovat monia vertailukaupunkeja selkeästi korkeammat.

Siksi on pelkästään oikein, että lastensuojelun toiminnallisesta ja taloudellisesta kehittämisestä halutaan nyt laatia toimintasuunnitelma, jota toteutetaan vaiheittain. Kaupunki haluaa – vihdoin ja viimein – asettaa tälle suunnitelmalle mitattavat tavoitteet, joita voidaan seurata. Hyvä!

Viime vuonna 78 875 lapsesta tehtiin Suomessa lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoituksia tehtailtiin viisi prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna, peräti 145 880.

Vuonna 2018 sijoitettiin kiireellisesti 4 390 lasta, mikä oli 6,9 prosenttia enemmän kuin vuonna 2017. Huostassa olleiden lasten määrän (10 861) kasvu (2,3 %) oli sen sijaan hillitympää. Kodin ulkopuolelle oli vuoden 2018 aikana sijoitettuna kaikkiaan 18 544 lasta ja nuorta. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli puolestaan 54 883 lasta ja nuorta. Luvut ovat järkyttävän suuria.

Ns. asiakkuuksista pitää heti raakata pois ne, joiden asiakkuus perustuu ilkeily- ja mustamaalausmielessä tehtyihin lastensuojeluilmoituksiin. Vaan sitä ei osata, tai sitten itsensätyöllistäjä haluaa näyttää, kuinka valtavasti hänellä on työtä.

Itse asiassa työtä on niin hirveän paljon, että itsensätyöllistäjä haluaa palkata lapselle ns. ystävän, eli ihmisen, jota lapsi ei ole koskaan nähnyt ja joka työskentelee yksityisellä sektorilla lastensuojelulapsien ”ystävänä”. Voi herranjestas.

Veronmaksaja ei tällaisesta täydellisestä puuhastelusta kiitä. Ei muuten kiitä lapsi tai vanhempikaan, joka on joutunut esimerkiksi huoltajuusriidassa kiusanteon kohteeksi. Karsimalla turhat asiakkuudet todelliset tapaukset voidaan hoitaa kunnolla.