Kolumnit

Näpit irti Lepaanrannasta!

Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja. Kuva: Terho Aalto
Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja. Kuva: Terho Aalto

Hämeenlinnan seudun isosta kuntaliitoksesta on jo 10 vuotta. Alkuvuodet sujuivat nuottien mukaan. Liitoskuntien henkilöstölle löytyi jonkinlaisia töitä, pitkään neuvoteltu liitossopimuskin piti kohtalaisesti.

Siirtymävaiheen jälkeen on tapahtunut yhtä ja toista. Tärkeimmät palvelut ovat Kalvolassa edelleen olemassa.

Koulu, päiväkoti, terveysasema, kirjasto ja vanhustenhoito vastaavat kysyntää, jos ei ihan pilkkua viilata. Väylät on suunnilleen aurattu ja liikuntapaikat pidetty kunnossa.

Mutta vanhan Kalvolan järjestämä kuntalaisten arkea sulostuttava pikkukiva on kadonnut. Kalvola-päiviä, messuja, itsenäisyys- ja veteraanijuhlia ei ole, nuoriso- ja kulttuurityö on tuskin havaittavaa. Ei niitä kunta yksin toteuttanut, mutta polki käyntiin.

 

Hämeenlinna on pistänyt lihoiksi kiinteistöt, joista irtosi edes joku roponen. Enää metsät ja Lepaanranta ovat myymättä sekä vanha vanhainkoti ja yläaste, joista kukaan ei maksa mitään.

Hävyttömin säästöidea on myydä Lepaanranta, Vanajaveden hieno virkistyalue. Vain laivalaituri ja veneiden laskupaikka jäisivät yleiseen käyttöön.

Lepaanranta syntyi nelisenkymmentä vuotta sitten yhteistyön tuloksena. Ytimessä oli yhteistalosäätiö, jonka pesämuna oli tulipalossa tuhoutuneen, maataloustuottajien omistaman Iittalan seurojentalon vakuutuskorvaus.

Myöhemmin säätiö lakkautettiin, alue rakennuksineen siirtyi kunnalle ja sittemmin kaupungille.

Lepaanranta on kalvolalaisille tärkeä. Sitä käyttävät monet yhdistykset, yritykset ja yksityiset ihmiset myös pitäjän ulkopuolelta.

Virkistysalueen ylläpito ei tietenkään ole tuottavaa, mutta ei hyötyihin nähden kohtuuttoman kallistakaan. Kauppasumma jäisi vaatimattomaksi, eikä kohentaisi kaupungin kurjaa kassaa. Nykyisin ei pystytä edes omistamaan sellaista, joka aikoinaan rakennettiin hyvin niukoissa oloissa.

 

Vanajaveden järvimatkailu edelleen unessa, mutta sen aika tulee vielä. Siksi kaupungin on järjetöntä luopua tulevaisuuden helmestä ja riistää asukkailta arvokas lähivirkistysalue.

Mutta Hämeenlinna on nalkissa toriparkkinsa kanssa. Kehittämisen tarmo on keskittynyt ydinkeskustaan, liitosalueet on unohdettu.

Ei kai tässä auta muu kuin koota oikeamielisten lähetystö raapimaan Hattulan kunnanviraston ovea ja ehdottaa osaliitosta, eräänlaista brexitin hämäläisversiota.

Hämeenlinna voisi mielellään luopua kuluerästään, meistä aina mankuvista maalaisista. Hattula puolestaan elinvoimaistuisi reilusti yli 10 000 asukkaan yhteisöksi.

Jos ihmiseltä ei aivan kohtuuttomia edellytetä, Kalvolan noin 3 500 asukasta ovat ahkeraa ja kunnollista väkeä, tunnollisia veromaksajia ja viime vuodet erittäin vähään totutettuja ihmisiä. Mukana tulisivat uudenkarhea palvelutalo, kelvolliset koulu- ja päiväkotikiinteistöt.

Liitos ei sysäisi edes virkamieslaumaa Hattulan työllistettäväksi ja Kalvolan nuoret vahvistaisivat Parolan lukion uhanlaiseksi käynyttä olemassaoloa.

Arki ei Hattulassakaan ole aina hääppöistä, mutta kenties parempaa kuin tyhjäksi kalutussa periferiassa.

 

Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja.

Lue myös: Seudun valtuutetut paljastivat kantansa kuntaliitokseen ja seutuyhteistyön syventämiseen – Tässä tulokset