Kolumnit

NHL on luonut ympärilleen kuvottavan anarkian, jonka kiima läiskyy Suomessa asti

Kuva: Muu
Kuva: Muu

NHL:n taistelu aivovammoja vastaan on ottanut askeleen taaksepäin – jos se on siihen ikinä kunnolla ryhtynytkään. Tämän todistaa tapahtumasarja Zack Kassianin, Matthew Tkachukin ja heidän ympärillään kiimaisena intoilevan NHL-median ympärillä.

Liiga on luonut anarkian, jota se kuvittelee hallitsevansa. On kostoja, tappeluja, päähän kohdistuneita taklauksia – ja päälle täydellinen muistinmenetys siitä, mitä seurauksia tällä on viimeistään pitemmän ajan kuluessa.

Kun viime vuonna NHL pääsi suuressa aivovammaoikeudenkäynnissään sopimukseen niistä kärsineiden ex-pelaajien kanssa, voitiin kuvitella tämän olevan askel oikeaan suuntaan – ongelman myöntämiseen, ja sitten vakavaan kehitystyöhön niiden ehkäisemiseksi.

Tilanne ei ole kuitenkaan kehittynyt siitä parempaan suuntaan. On perusteltua kehua, kun osa kyseiseen sopimukseen tyytymättömistä pelaajista sekä vammojen jälkiseuraamuksien takia kuolleiden pelaajien omaisista jatkaa omilla tahoillaan oikeudenkäyntiä NHL:ää vastaan. Eihän tämä näytä siltä, että mitään olisi opittu.

Miten niin anarkia? Noh, pelaajien vastarinta ei rajoitu oikeussaleihin. Myös aktiivipelaajien mielipiteet ovat jakautuneet. Osa puhuu avoimesti kostosta, kun ei koe saavansa NHL:ltä ja kurinpidolta suojelua.

Tästä esimerkkinä on Mathieu Perreaultin taannoinen haastattelu sen jälkeen, kun Jake Virtanen pääsi sikailustaan kuin kehitysjohtaja omasta jääviystarkastelustaan. Kuulostaako terveeltä kehitykseltä?

Niin, se Kassianin ja Tkachukin taistelu. Pelaajien edellisessä kohtaamisessa Tkachuk kyttäsi toistuvasti tilaisuutta päästä taklaamaan Kassiania kuolleesta kulmasta, mahdollisimman haavoittuvaisessa paikassa, ja onnistui saalistuksessaan. Kuvottavia hetkiä.

Sen sijaan, että keskityttäisiin peliin, kiekolliseen osaamiseen ja kaksinkamppailuihin kiekosta, nähdään NHL:ssä tilanteita, joissa keskitytään ihan muuhun.

Osumaan taklauksella ylös.

NHL:n reaktio? Pelikieltoa annettiin taklauksesta suuttuneelle pelaajalle tappeluun haastamisesta. Taho, jonka pitäisi huolehtia pelaajien terveydestä, eli kurinpitäjä George Parros, selitti tapahtuneen jälkeen kädestä pitäen Kassianille, miksi Tkachukin holtittomat taklaukset olivat hyväksyttäviä.

Se tyypillinen kapea yhteen pisteeseen tuijottaminen ison ongelman äärellä. Kiistatta aivoja riskeeraava taklaus käydään jokaisesta kuvakulmasta läpi, jotta päästäisiin selittelemään, kuinka tämä ”ei osunut kuin melkein päähän”, ja kenties päälle vielä ”ettei pelaaja varmasti tarkoittanut sitä”.

Arvot ovat pahasti vinksallaan. Sen sijaan, että kaikki toiminta tähtäisi aivovammojen ehkäisyyn, pyritään löytämään kaikki rangaistusta lieventävät asianhaarat.

Kuka tämä Parros oikein on? No hänhän on ex-tappelija, joka on tahollaan markkinoinut ”Make hockey violent again” -paitoja. Hän on taho, jonka päällimmäisenä pitäisi huolehtia pelaajien terveydestä. Kuulinko sanonnan pukista ja kaalimaasta?

Torstaiaamuna Oilers ja Calgary kohtasivat jälleen. Kassianin kahden ottelun pelikielto päättyi, ja koko ottelun teemana intoiltiin sitä, kostetaanko edellisen ottelun tapahtumia ja vastaako Tkachuk ”koodin” mukaisesti tappeluhaasteeseen, josta edellisessä ottelussa kieltäytyi.

NHL:n virallinen mediasivusto intoili ”tulikuumalla taistelulla”. TV-lähetyksessä NHL:n virallinen kumppani Sportsnet hehkutti ottelussa tulleita tappeluita kuola suupielistä läiskyen.

Suomessa nähtiin jotain vastaavaa, kun Yle otsikoi ennakkoaan teemalla ”Läikkyykö Edmontonissa yli? Mikko Koskinen odottaa kauden kuuminta peliä innolla: ”Mitähän tällä kertaa!””.

Hypeä koston ja väkivallan ympärille. Show-tappeluja. Aivovammasta ikuisesti kärsiviä mahtaa pimeässä huoneessa naurattaa, kun uhreja tulee lisää.

Asiasanat

Päivän lehti

20.9.2020

Fingerpori

comic