Kolumnit

Nousukausi on täällä taas

Mikko Soini. Kuva: Pekka Rautiainen

Ei, se ei voi olla sattumaa.

Kolme ystävääni on muutaman viime viikon aikana kysellyt sijoitusvinkkejä. Mihin rahastoon ylimääräiset euronsa laittaisi, mitä osaketta kannattaisi ostaa vai pitäisikö hankkia peräti sijoitusasunto ja jos, niin mistä päin Suomea?

Vastaus: ei mitään hajua.

Jos tietäisin, makailisin palmun alla riippukeinussa mojito huulilla lokakuusta maaliskuuhun. Ei siis harmainta aavistustakaan, vaikka ystävieni mukaan pitäisi olla, koska olen kuulemma ”pelaillut” osakkeiden kanssa.

Pelailu-termi kertoo paljon. Pitkäaikainen osakesäästäminen ja kurinalainen, säännöllinen kuukausisijoittaminen eivät jaksa kiinnostaa. Nousukausi on täällä taas, nyt juhlitaan ja rikastutaan!

Sen verran on onneksi jo kilometrejä takana ja harmaa tukka harvassa, että kavereille annetut vinkit ovat luokkaa ”osta halvalla, myy kalliilla” ja ”kulut kannattaa minimoida”. Jos näet kurssit laskevat ja sijoituskämppään tulee putki- ja julkisivuremontti, vika on vinkkaajassa ja huonossa tapauksessa ystävyys entinen.

Yleisemmin suomalaisen kansankapitalismin kuva on yhä tympeä. Osakkeista intoillaan, kun nousurallia on koettu maailmanlopun tunnelmista eli vuodesta 2009 tähän päivään. Vuosien mittaan on maksettu lisäksi muhkeita osinkoja.

Valtio puolestaan suosii verotuksellisesti mm. suuromistajia ja finanssilaitoksia piensijoittajien kustannuksella. Kansa on köyhää ja sellaiseksi jää.

Ensi vaalikaudella demarit todennäköisesti kiristävät osinkoverotusta, mutta veropohja ei laajene. Eli piensijoittaja maksaa satasistaan enemmän, mutta satamiljonäärit uhkailevat lähdöllä ulkomaille ja näin kaikki säilyy ennallaan. Niin toimii kotimainen reilukerho.

Mitä muuten kuuluu ystävieni sijoituksille? Yksi laittoi rahansa paikallisen pankin rahastoihin, joissa on hillittömät kulut. Sijoitusneuvoja oli puhunut täysnoviisin pään pyörälle, vaikka varoittelin, ettei heillä ole tietoa tulevasta kurssikehityksestä. Kukin silti tyylillään.

Toinen vasta harkitsee, kolmannesta en tiedä.

Kaikesta huolimatta rahastot ovat turvallisempi vaihtoehto kuin iso moottoripyörä, joka oli jo harkinnassa. Ainakin lasten isä pysyy hengissä, ehkä vähän köyhempänä, mutta hengissä kuitenkin.