Kolumnit

Nuoriso arvostaa perhearvoja

Nuorisomme ei olekaan moraalisesti turmeltunutta. Pikemminkin päinvastoin.

Nuoret suomalaiset arvostavat perhe-elämää. Irtosuhteille ja muille moraalittomuuksille nyrpistetään nenää.

Suomalaisnuorten asenne ilmenee Kansallisesta nuorisotutkimuksesta, jota on tehty kahdeksan vuoden ajan 15 – 30-vuotiaille.

Sähköposti-informoituun kyselyyn vastasi yli tuhat suomalaista, joten tuloksia voidaan tilastotieteellisesti pitää luotettavina.

Mediassa ja mediamainonnassa nuoriso näyttäytyy usein bilettävänä väkenä, jolle juhliminen ja juopottelu ovat merkittävä osa elämää. Tyyliin liitetään usein myös irtosuhteet ja sinkkuelämä.

Tutkimus kuitenkin arkipäiväistää suomalaisen nuoren perhe-elämää ja onnellista parisuhdetta tavoittelevaksi, arvoiltaan konservatiiviseksi ihmiseksi, jolle koti ja läheiset muodostavat elämänpiirin baarien sijaan.

Nuorisoa ei pidä niputtaa yhteen ja samaan kastiin. Elämäntyylejä on lukuisia. Numerot puhuvat kuitenkin puolestaan. 61 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti olevansa kiinnostunut perhe-elämästä ja vain 14 prosentilta löytyi kiinnostusta irtosuhteiden perään.

Toki ihmisillä on tapana kaunistella asioita kyselyissä, mutta näin vahva kannanilmaisu ei jätä sijaa jossitteluille.

Kunnollista sakkia, kaikki tyynni!

Usein myös puhutaan siitä, miten nuorisomme jakautuu entistä enemmän. Osa haluaa menestyä ja rikastua nopeasti. Osa heittää pyyhkeen kehään ja syrjäytyy. Keskitiellä käyskentelee yhä kapeneva joukko.

Tämäkin väite saa tutkimuksessa kyytiä. Valtaosa nuoristamme ei halua nopeaa rikastumista eikä huippuhienoa virkaa. Vielä vähemmän halutaan ryypiskellä ja rellestää.

Nuoret ovat maltillisia, turvallisuushakuisia kohtuuden ystäviä, joille perinteinen tavallinen elämä on ylitse muiden houkutusten. Työ koetaan useimmin vain tavaksi rahoittaa eläminen. Perhe-elämä voittaa uraputkivaihtoehdon mennen tullen.

Nuorten ja nuorten aikuisten asenteita ei juuri erota suurten ikäluokkien asenteista. Perheistä tulevat arvot siirtyvät isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle ihan eri tavalla kuin vielä nuorisoradikalismin vuosikymmeninä.

Tai oliko silloinkin niin, että pitkiksi kasvaneiden hiusten alla muhi perinteinen arvopohja. Radikalismi ulkoistettiin habitukseen, jottei erottuisi porukasta.

Nuoriin oleellisesti liitetty optimismikaan ei ole tulta entisen malliin. Suomalaisnuorten idealismi on yhä enemmän vaihtunut realismiksi. Tieto ratkaisee yhä enemmän tunteiden sijaan.

Eurokriisi, valtionvelka ja työpaikkojen kiihtyvä pako halpatyömaihin askarruttavat entistä enemmän.

Kun vielä kaksi vuotta sitten 67 prosenttia nuorista uskoi, että jos vain tahtoo ja tekee töitä, niin Suomessa pärjää. Nyt vain 6o prosenttia on tätä mieltä.

Pusi, pusi -positiivisuus ei enää tehoa. Tarvitaan tekoja.