Kolumnit

Nyt valot päälle, valtakunnansyyttäjä Toiviainen: unohda Naima-Aslak ja Päivi Räsänen

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

On käynyt juuri niin kuin taannoin ennustin: aikamme loukkaantumisherkkä ja tiukkapipoinen henki on johtanut menneidenkin aikojen demonisointiin ja samalla järjen luhistumiseen.

Jotenkin toivoisi, että Pirkka-Pekka ”Naima-Aslak” Peteliuksen julkinen anteeksipyyntö vuosikymmenten takaisista harmittomista sketseistä olisikin vanhan koomikon tyylinäyte: vitsi, jolla Petelius parodioi kaikesta loukkaantuvia hölmöläisiä ja valtakunnansyyttäjän linjausta, että myös ikivanhoista puheista, kirjoituksista ja jopa fiktiivisistä teoksista voidaan jaella rikostuomioita taannehtivasti nykyisen ja tulevan lainsäädännön perusteella.

Kaupan päälle jo unohtuneet hahmot, Naima-Aslak ja Soikhiapää, pääsivät vielä kerran hetkeksi valokeilaan.

 

Todennäköisesti Petelius kuitenkin vain pelästyi tietoa, että jotkut puupäät ovat ryhtyneet tehtailemaan rikosilmoituksia vanhoista viihdeohjelmista ja syyttävät takavuosikymmenten sketsinikkareita ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”.

Arvatenkin kieli poskessa tehtyjen tutkintapyyntöjen taustalla on valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen shokkipäätös aloituttaa esitutkinta Päivi Räsäsen 15 vuoden takaisista Raamattu-peräisistä kirjoituksista.

Räsäs-päätös lienee Valtakunnansyyttäjänviraston kaikkien aikojen päättömin linjaus. Toiviaisen mukaan ”rikoksen tekoaika käsittää niin pitkän ajan kuin julkaisu on yleisön saatavilla ja levitettävissä” (Yle 4.11.).

Sen sijaan, että Toiviainen olisi katsonut peiliin ja myöntänyt ylilyöntinsä, hän kommentoi myös sketsifarssia ilmoittamalla, että ”vanhoista teksteistä tai teoksista irtisanoutumisella voi olla merkitystä tekoa arvioitaessa” (US 22.11.).

 

Joku voisi vaihteeksi arvioida valtakunnansyyttäjän omia tekoja. Onko hän tehtäviensä tasalla? Ymmärtääkö hän, millaisen periaatteellisen ongelman ja samalla loputtoman suon Räsäsen – ja poliisin – kyykyttämisellä aiheutti?

On uskomatonta, että viranomaisten rajallisia resursseja hassataan tällaiseen pelleilyyn. Harrastetaankohan vastaavaa sekoilua missään muussa länsimaassa?

Yleissivistykseen kuuluu historian ja kulttuuristen muutosten taju – ja sydämen sivistykseen suhteellisuudentaju ja tietty maltillinen ymmärtäväisyys sekä menneen maailman hullutuksia että omista tai yleisistä näkemyksistä poikkeavia mielipiteitä kohtaan.