Kolumnit

Ohoh ja kääk eli ovatko eri kielten huudahdukset sukua toisilleen

Kun ihminen hämmästyy tai säikähtää, hän saattaa parahtaa tahtomattaan. Tavallisimmin erilaiset huudahdukset paljastavat asennoitumisen kulloiseenkin tilanteeseen tai tapahtumaan.

Kyseiset, usein varsin hätäiset kielelliset reaktiot ovat kiinnostavia. Ei ole aivan mutkatonta ratkaista, ovatko ne vakiintuneita vai eivät.

Periaatteessahan tunnepitoisille tuotoksille on tyypillistä, että niitä voidaan ikään kuin keksiä tarpeen mukaan. Jos niillä kuitenkin on toisiaan muistuttavissa olosuhteissa samana kertautuva äänteellinen asu, ne luokitellaan huudahduspartikkeleiksi eli interjektioiksi.

Kaikki suomalaiset huudahdukset eivät välttämättä noudata sananmuodostusta koskevia sääntöjä.

Osa niistä, kuten äsh tai hmh, sisältävät outoja yhteenliittymiä. Sanan lopussa on sinne normaalisti kuulumattomia konsonantteja: pyh tai kääk.

Moinen poikkeavuus herättää kysymyksen: voisiko mielipaha tai muu tunne olla voima, joka pienentäisi kieltenvälisiä eroja? Saattaisivatko pelästyneet muunmaalaiset ja suomalaiset tunnistaa jaetun kokemuksen toistensa ääntelystä?

Jotain samankaltaisuutta löytyykin: inhon osoituksia ovat saksan pfui ja suomen hyi. Yhtäläisyyttä on ehkä havaittavissa myös sanojen phooey ja pyh välillä. Molemmat tuovat näkyville epäuskoa tai halveksuntaa.

Tyytyväisyyden ja riemun paljastavat suomen, saksan ja englannin ah ja aah. Kipua kuvaavat suomen ja viron ai, englannin oh ja saksan au(a).

Saksassa ja suomessa hämmästystä ilmaisee oho, englannissa oh. Ulkoisesti melko lähekkäiset saksan hoppla, englannin oops, ruotsin hoppsan ja kotimainen hupsis raportoivat tahattomasta virheestä ja toimivat anteeksipyynnön korvikkeena.

Hm ja hmm ovat ainakin suomessa, saksassa ja englannissa sekä harmistuksen että harkitsemisen merkkejä.

Toisinaan taas lähes samanlaisilta kuulostavat interjektiot tarkoittavat eri asiaa. Huch toteaa yllättynyt saksalainen, kun huhhuh on helpottuneen suomalaisen kommentti.

Interjektioiden luokka on pohjimmiltaan avoin. Osa niistä väljähtyy. Siksi hankitaan uusia, vaikkapa lainaamalla.

Suosituin lähtökieli on englanti. Iloisesti yllättynyt englanninpuhuja voi hihkaista wow; suomalaisten positiivisesta suhtautumisesta tiedottavat vau ja vaude.

Suomen jess ja englannin yeah osoittavat hyväksyntää. Saksalaiset puolestaan ovat poimineet ihastuksesta kertovan olala-lausuman ranskasta. Englannin kipua ilmaisevaa ouch-sanaa vastaa suomen auts, inhotuksen yuck-sanaa yäk tai yök.

Huudahduksen välityksellä sivullinen voi joskus törmätä lähimmäisensä vallan odottamattomaan reaktioon. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, joten lisäselityksille on hyvä antaa mahdollisuus.

Kirjoittaja on kielenkäytön tutkija.