fbpx
Kolumnit Hämeenlinna

Oikeudesta uhkaa tulla varakkaiden etuoikeus – Mikä tekee asianajajan ammattitaidosta arvokkaamman kuin vaikkapa rakennusmestarin?

Suomen oikeusjärjestelmä on päässyt pisteeseen, jossa oikeusturvaan on enää harvalla ja valitulla varaa, arvioi Markku Uhari.
Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Haluatko päästä rahoistasi? Hankkiudu niin solmuisesti riitaan, että sitä pitää setviä oikeudessa.

Suomen oikeusjärjestelmä on päässyt pisteeseen, jossa oikeusturvaan on enää harvalla ja valitulla varaa. Hintalappua tulee rikosjutuissakin, mutta ongelma koskettaa varsinkin siviiliriitoja. Käytännössä kyse on siitä, miten paljon näkemyserojen selvittäminen maksaa.

Kanta-Hämeen käräjäoikeuden johtava tuomari eli laamanni Petteri Palomäki huomauttaa Hämeen Sanomille (22.11.), että oikeudenkäyntien kuluista valtaosa koostuu asianajopalkkioista.

Kulut ovat nousseet vuosi vuodelta. Annan esimerkin.

 

Paikallinen yritys ratkoi taannoin laskua koskevaa riitaansa tuomioistuimessa. Oikeudessa riita ratkesi siihen, että laskutettu yritys joutui maksamaan 120 euroa. Kanteen nostaneen yrityksen oikeuskulut nousivat kahdessa tuomioistuimessa lähes 5 000 euroon.

Yrityksen käyttämän lakitoimiston laskutus on myös ollut kiinnostava, ja se todennäköisesti on alan käytäntöjen mukainen.

Tuomioistuimista saatujen tietojen mukaan lakitoimisto peri muun muassa sähköpostiviestinvaihdosta, puhelinkeskustelusta ja “valituksen lähettämisestä käräjäoikeuteen” aina erillisen maksun, joka oli ajankäytöstä riippuen vähintään 68 euroa. Pienistä puroista se kokonaisuus koostuu.

 


“Onko laadukas asianajotyö niin paljon arvokkaampaa kuin kylpyhuoneen hyvä vedeneristys?”


Hikihän siinä laskua lukiessa tuli. Muistelen, kuinka usein olin kylpyhuoneremontin yhteydessä rakennusmestariin. Budjettini olisi paukkunut monin verroin, jos ammattilainen olisi laskuttanut jokaisesta pihaisustani.

Onko laadukas asianajotyö niin paljon arvokkaampaa kuin kylpyhuoneen hyvä vedeneristys?

 

Oikeusministeriö selvittää parhaillaan sitä, miten oikeudenkäynnin kustannuksia voisi saada riitajutuissa laskettua. Ajatuksia on 57-sivuisessa arviomuistiossa paljon pakollisista kustannusarvioista hintasääntelyyn ja parempiin oikeusturvavakuutuksiin.

Kaikki nämä ovat hyviä ideoita, toivottavasti näemme pian myös päätöksiä.

Rohkenisin kuitenkin sanoa, että alalla on myös peiliin katsomisen paikka. Hakoteillä ollaan, jos oikeudessa riidelläänkin oikeuskysymysten sijaan oikeudenkäynnin hintalapusta.

Menot