Kolumnit

Olen tuomittu jäämään kauaksi naisten jälkeen

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Elämäni realiteetit oli määrätty jo varhain, koska olin perinteiseen tapaan äidin poika ja myös kahden isonsiskon pikkuveli. Saatoin pienenä protestoida vain heittämällä maalipurkin uuninpankolta lattialle. Nyt ei ole mitään aihetta. Maali on aikoja sitten kuivunut. Maailma on eri.

Ei ole enää onneksi minkäänlaisen hämmästelyn aihe, että nainen on useinkin vahvempi kuin mies, ja sukupuolet ovat samalla viivalla. Niin pitää olla. Otetaan esimerkiksi kestävyysjuoksu ja sen alalaji ultrajuoksu, jota olen opetellut noin 12 vuotta ja pääsemässä askel askeleelta alkuun.

Naiset ovat sitkeämpiä, notkeampia sekä varsinkin viisaampia, osaavat ehkä päästää kivusta irti ja olla myös juoksematta. Olen hidas, kömpelö, aika hölmö ja kunnoltani keskinkertainen, nyttemmin vanha ja lisäksi totaaliseen sippaamiseen asti – itseni tohjoksi takova mies, tuomittu jäämään kauaksi jälkeen – ja hyvin onnellinen siitä.

Viime viikonloppuna järjestettiin ultrajuoksun (”takapihaultran”) MM-kilpailu (Big Dog’s Backyard Ultra) samaan aikaan 21 maassa. Espoossa Suomen kisan voitti Kati Ahokas. Hän lopetti juoksunsa 40 tunnin jälkeen juostuaan 268 kilometriä.

Ideana on juosta 6,706 km pitkä rata tunnin välein. Uudestaan ja uudestaan. Lepo- ja tankkausaikaa kierrosten väliin jää sitä pidempään mitä kovempaa juoksee.

Kisan kotikonnuilla Yhdysvaltain Tenneseessä kisan voitti Courtney Dauwalter, jonka tulos oli 68 kierrosta ja 283,33 mailia (456 km). Dauvalter on lajissaan maailman parhaita ja oli nytkin ennakkosuosikki.

Joukkuekilpailun voittaneen Belgian Karel Sabbe juoksi pisimpään eli peräti 75 kierrosta (502,95 km). Lienee syytä erikseen mainita, että Karel on mies.

Ihan hetki sitten, 1960-luvulla ei tullut kuuloonkaan, että naiset olisivat osallistuneet maratonjuoksuun, koska heitä pidettiin aivan liian heikkoina. Amerikkalaisnaiset aloittivat kestävyysjuoksun vallankumouksen. Maraton oli todellista taistelua, koska heidän piti myös juosta karkuun radalta pois repineitä järjestysmiehiä.

Saatamme olla (naiset ja miehet) juuri niin ”heikkoja” kuin meille sanotaan. Ei pidä uskoa niitä, jotka sanovat. Ehkäpä silti (ultrajuoksussakin) avain jaksamiseen on heikkoutensa ja myös luovuttamisen hyväksyminen. Sen jälkeen voi taas jatkaa rauhassa oman tiensä taivaltamista.

Päivän lehti

27.11.2020

Fingerpori

comic