Kolumnit

Oletko koskaan haaveillut irtiotosta?

 

Pieni mökki meren rannalla palmupuiden katveessa. Pulahdus suolaisiin kuohuihin, aamiainen pihapuiden hedelmistä, kiireettömät kahvit iloisten ihmisten maassa. Taivaanrantaan tuijottelua, unelmointia kaikki aistit auki, joka ilta uusi mahdollisuus rakastua, yöt sykkivät kiihkeää rytmiä.
 
 
Maailma on mahdollisuuksien temmellyskenttä – mitähän sitä tänään keksisi? Sitä pohtiessa voisi tässä vaikkapa joogata, ottaa päälle pienet päivätorkut, nähdä unta loputtomista joutilaista päivistä, elämästä…
 
… ja sitten herätä epäinhimillisen aikaisin aamusta tuohon asteittain kirkastuvaan keinotekoisvalolamppuun ynnä tähän yhä voimistuvaan musiikkiin, jonka tarkoitus on toki jalo: nostaa meidät hellästi vuoteistamme tähän todellisuuteen joka on unta karumpi, elämään, joka meistä tämän ajan ihmisistä tuntuu aina olevan parempi kaikkialla muualla. Täällä meillä on aina pimeää. Ja kylmää. Ja muijakin on taas pahana, vaikka en ole edes kotosalla ollut pariin päivään, voihki mies pakkasjähmeään älypuhelimeensa juuri ennen kuin kodistaan hankeen kenkäistiin.
 
Minä sain mahdollisuuden irtiottoon. Se tuli valkoisessa kirjekuoressa, jonka sisältö paljastaa, että toimintaani on seurattu vuodesta 1994 lukien. Niillä on kaikki muistissa, mustana valkoisella. Mitä ne minusta tahtovat, on ensimmäinen ajatukseni. Nostan tuon ajatuksen seurakseni kahvipöydän ääreen ja alan lukea ajatuksen kanssa.
 
No ohhoh! Tämäpä on miellyttävä yllätys! Olen ponnistellut työelämän rattaassa siinä määrin reikäpäisesti, että ovat Kevassa (ent. Kuntien eläkevakuutus) katsoneet asianmukaiseksi palkita uurastajan melkomoisen muhkealla superyllätyspalkinnolla. Jos ei nyt aivan seitsemän oikein -tulos, niin ainakin kakkospysti, arvioin tavatessani ykkössivun alalaidassa seisovaa numeraalia: vuoden 2011 loppuun mennessä sinulle on karttunut työeläkettä xxx,xx euroa kuukaudessa. Naamioin eurosumman x-symboleilla saadakseni jännityksen säilymään tämän pakinan loppuhetkille saakka.
 
Nyt: nopeita ratkaisuja. Irtiotto ei odota. Unelma ei odota. Asunto vuokralle. Kaikki maallinen materia Huuto.netiin tarjolle könttäsummalla. Pikapuhelu Finnairille: menolippu Thaimaahan, kohtuullisten elinkustannusten paratiisilandiaan. Moikka moi, jengi, panen kortin tulemaan, sellaisen, jossa on kolme paria ruskettuneita pakaroita vieretysten!
 
Hetkinen. kuoresta löytyy vielä jokin tällainen mainospostin näköinen, jonka takasivulla lausutaan näin: voit itse valita, milloin jäät eläkkeelle 63 ja 68 ikävuoden välillä. Jaahas. Just joo. Taisi tulla hieman hötkyiltyä. Ja olisiko se 411,55 euron kuukausipotti edes elämiseen riittänytkään, niin.
 
Nähdään maanantaina duunissa, työkaverit!