Kolumnit

Täysi roskakori on arkinen sivistyksen mittari – Oletko sinä valittaja vai ryhtyjä?

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin toisten sotkujen siivoaminen. Tarkemmin ajatellen onpas – nimittäin toisten sotkujen katseleminen.

Tämä tuli mieleen viimeksi idyllisellä taukopaikalla, jonne kesken pitkän kotimatkan piti pysähtyä maisemaa ihmettelemään.

Maisema syrjäisen ja soisen lammen rannalla oli kuvankaunis, tosin samaa ei voinut kehua pientareesta. Muovijätteen ja muiden roskien määrästä päätellen sinne oli tyhjennetty ilmeisesti useamminkin auton jalkatilat ja ovien sivulokerot.

Ei voinut olla ihmettelemättä, että minkälainen pääjalkainen ajattelee olevan ihan okei tyhjentää roskapussi luontoon, jos käden ulottuvilla ei ole roskakoria.

Että siivosinko? Rehellisyyden nimissä on sanottava, että en. Katsokaas, kun mukana ei ollut roskapussia.

 

Täyteen lastattu yleinen roskakori on aika arkinen sivistyksen mittari. Jokainen voi miettiä tykönään, mitä tekee sellaisen kohdatessaan. Jätätkö jäätelötikkusi ja -paperisi muina ohikulkijoina täyden astian päälle, vai vaivaudutko kävelemään seuraavalle roskakorille – vaikka se sitten sattuisi olemaan kotonasi?

Tehdäänpä testi. Käsi pystyyn, kuka on valmis siivoamaan toisten sotkut julkisella paikalla?

Niinpä. Suurin osa käsistä jää nousematta. Sen sijaan ihan tänne asti kuuluu tuttu mutina: “ei kuulu mulle”. Todennäköisesti tätä mantraa mutisee se sama porukka, joka työpaikoilla ähkii, että ei kuulu toimenkuvaan.

 

Jos vedetään mutkat oikein kunnolla suoraksi, voi ihmiset jakaa kahteen joukkoon: valittajiin ja ryhtyjiin.

Valittajat käyttävät valtavan määrän energiaa nimensä mukaisesti valittamiseen, muiden tekemisten ruotimiseen ja yleiseen asiaintilojen mähkimiseen. Ryhtyjät antavat sapen kiehua hiljaa. Sitten he ryhtyvät toimeen.

Ihmisluonto on sellainen, että jokainen tietysti tahtoisi mieluusti julistautua ryhtyjäksi. Jos ei ääneen, niin ainakin itselleen pitäisi voida tunnustaa, jos ei sellaisella luonteenlujuudella ole siunattu.

Ei pidä lannistua, jos itsetutkiskelun jälkeen huomaat itsesi valittajaksi. Meillä jokaisella on mahdollisuus kehittyä. Ihan ensimmäinen askel on panna suu suppuun ja siivota ne oma sotkut. Kyllä se siitä sitten vähitellen suttaantuu.