Kolumnit

Onko valta faneilla vai seuralla?

 

Olen parin viikon ajan seurannut mielenkiinnolla episodia, jossa HIFK:n fanit vaativat näyttävästi eroa joukkueen päävalmentajalle Pasi Sormuselle. Vaatimukset on suunnattu voimakkaina ennen muuta helsinkiläisten seurajohdolle.
 
Mitä jos ensi kaudella HPK:n kurssi kääntyisikin tappiolliseksi ja täkäläiset Kerhon kannattajat alkaisivat painostaa Heikki Hietasta, Risto Korpelaa, Janne Laukkasta ja kumppaneita erottamaan Ari-Pekka Selinin? Tai jos kävisi vieläpä niin, että Pallokerho alkaisi kontata heti joulutauon jälkeen ennen näkemättömällä tavalla ja fanit aktivoituisivat erovaatimuksineen jo helmikuussa?
 
No, täkäläiseen kannattajakulttuuriin ei – onneksi! – kuulu noin suuri roolinotto. Tai oikeammin: roolinylittäminen, sillä mielestäni fanien osaan ei kuulu määräänsä enempää masinoida HIFK:n kaltaisia manöövereitä. HIFK:n kannattajilla on pettänyt tyylitaju, kun he ovat sotkeneet vaatimukseensa jopa joulupatakeräyksen. Fanit antavat rahaa muka hyvälle asialle, joulupataan, niin kauan kuin Sormunen ei ole saanut kenkää. Huh, huh!
 
On faneja ja faneja
Mielestäni kannattajien ja kiihkeimpienkin fanien tehtävänkuvaan kuuluu lähinnä kannattaa ja kannustaa omaa joukkuettaan. Valistunut kannattaja tukee seuraansa niin myötä kuin vastamäessä. Fanius on ovelalla tavalla sukulaisuussuhteessa hyvään parisuhteeseen: molemmissa koetaan aitoja rakkauden ja vihan tunteita – ja liki kaikissa olosuhteissa sitten kuitenkin jatketaan yhdessä rinta rinnan eteenpäin.
 
Maineikkaan päävalmentajan Jukka Jalosen jälkeen täällä Hämeenlinnassa on koettu huomattavasti laihempia vuosia HPK:ssa verrattuna aiempaan. Ja sitäkin olen aistinut, että kannattajat eivät oikein missään kohtaa ottaneet omikseen Jalosen seuraajia Matti Alataloa, Jukka Rautakorpea ja Harri Rindelliä. Silti heitä kohtaan näin vain lieviä mielenilmaisuja ja niitäkin lähinnä joissakin nettikeskusteluissa.
 
Ei puhettakaan, että Alatalolle, Rautakorvelle tai Rindellille olisi vaadittu äänekkäästi eroa ottelutapahtumissa saatikka järjestetty HIFK:ssa nyt nähdyn kaltaista näyttävää massaliikettä päävalmentajan kenkäisemiseksi.
 
Kirjoitan tähän nyt aivan selväksi tämän: mielestäni hämeenlinnalainen jääkiekkokannattaja on keskimäärin fiksumpi tyyppi kukin helsinkiläinen. Jokeri-fanien riehumiset tiedetään ja HIFK:ssa kannattajat ottavat aivan liian suurta roolia väärin keinoin ja ennen kaikkea väärin tavoittein. Enkä sano tätä hämeenlinnalaisten värilasien läpi, vaan johtavana jääkiekkoanalyytikkona.
 
Yksinkertaisesti pääkaupunkilaiset kannattajamotiivit ovat heikompia kuin hämäläiset.
 
Ugh! Johtava on puhunut.
 
Sukurutsainen HIFK
Tosin sen suhteen on nykyisissä mediaoloissa oltava tarkkana, että lopulta on verrattain hankalaa tietää täsmällisesti sitä, montako prosenttia HIFK:n faneista on aidosti ja oikeasti vaatimassa päävalmentaja Sormuselle potkuja. Voi hyvin olla niin, että kyseessä on vain pieni mutta viekas, äänekäs ja näkyvä porukka kaikista muista.
 
Minua siteerattiin jo vuosia sitten Helsingin Sanomissa, kun käytin HIFK:n kannattajista ja ylipäätään HIFK:n tiimoilta sanoja kuten ’sukurutsainen’ ja ’natsihenkinen’. Lisäksi olen viime aikoina viitannut HIFK:n fanien ’intellektuelliin siipeen’. Olen aistinut, että Sormusen ajojahtia johtaa nimenomaan tämä intellektuellien siipi. Tässä siivessä jääkiekko ei valitettavasti ole pelkkä kannattamisen, seuraamisen ja nauttimisen kohde, vaan vipusin jollekin aivan muille käsittämättömille omille pyyteille.
 
HIFK:ssa toden totta vallitsee teknisesti asiani ilmaistakseni sukurutsainen ilmapiiri, ainakin osin. Kuvitelkaa tilanne, jossa Tony ”Toke” Virrasta kehittyy huippuvalmentaja – mikä sivumennen sanoen on aivan mahdollista. Sitten Virta palkattaisiin lopulta HPK:n liigajoukkueen päävalmentajaksi. En voisi kuvitellakaan, että Kerhon kannattajat eivät muka hyväksyisi Virran päävalmentajuutta sen tähden, että hän piipahti pelaamassa aikanaan Jokereissa. Hifkin intellektuellisiiven piirissä Sormusta syytetään Juudakseksi, koska hän siirtyi joskus kauan sitten pelaajana HIFK:sta Jokereihin.
 
On suorastaan hurjaa, että tänä nykyisenä ammattilaisuuden aikana jääkiekon eri toimijoilta vaaditaan sellaista puhdasrotuisuutta, että eri pesteihin kelpaisivat vain ja ainoastaan omat kylänmiehet.
 
Parannettavaa on täälläkin
En voi tuputtaa määräni enempää hämeenlinnalaisille jääkiekkoilun ystäville ja Kerhon kannattajille omaa analyytikon katsettani, mitä tulee otteluiden seuraamiseen. Sen jälkeen halli olisi hiljaa eikä Rinkelinmäellä olisi enää tunnetta pelissä.
 
Mutta silti tohdin toivoa, että kannattajat – etenkin Sikakatsomo – keskittyisivät enemmän omien kannattamiseen kuin vastustajien sättimiseen. Ja se on ihan varmaa, että noin puolet pelistä menee ohi, jos kannattajana keskittyy liikaa tuomaritoimintaan.
 
Yksinkertainen maisterinjärkeni sanoo, että ei kannata maksaa pääsylippua siitä, että menee katsomaan tuomareita. Ennemminkin kannattaa keskittyä omien ja vieraiden pelaajien hienoihin suorituksiin ja kaikkineen itse peliin. Toki tuomareillakin on osansa pelissä, mutta en pyssyllä uhatenkaan suostuisi uhraamaan liikaa huomioitani raitapaidoille, kun tarjolla itse ottelu.

Asiasanat