Kolumnit

Pakina: Ei tästäkään päivästä varmaan mitään täydellistä tule

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Joku kysyi 55 vuotta täyttäneiltä, ovatko he, eli olemmeko me, onnellisia ja täyttyivätkö nuoruusiän unelmamme.

Vastaus on todennäköisesti sellainen, mitä itse kukin haluaa muistaa eli on muistavinaan sopivasti ja tietysti tositapahtumia vastaavasti.

Koko nuoruuden ideahan taisi olla jotakuinkin siinä, ettei silloin mitään tulevaisuutta ajateltu, enimmäkseen oltiin vaan ja ajelehdittiin.

Iso osa ikäluokkani porukasta olisi nykymittapuulla varmaan syrjäytyneitä tai vakavan syrjäytymisvaaran alaisena eläviä, mikä olisi vaatinut ehdottomasti osakseen vakavia yhteiskunnallisia toimenpiteitä. Silti kaikista on jotakin tullut.

Oksettava on hapatus, jonka mukaan elämän pitäisi olla jotenkin täydellistä. Pieleen menee ja toisinaan sitten taas ei. Tänäänkin taas voi ja se vasta hienoista hienointa onkin.

En minä ainakaan vieläkään tiedä, mikä minusta tulee, jos joku jostakin kumman syystä sattuisi kyseisen kysymyksen esittämään noin 45 vuotta ”myöhässä”.

Ilahduin itsepalvelukassalla, kun kone hälytti myyjän paikalle, kun ostoksiini kuului yksi olut. Mutta ei, ei hän taaskaan halunnut nähdä papereitani.

Minulle jäi mielihyvä pelkästään siitä, että osasin sittenkin toimia ostospiipparilla ihan oikein ja voin kokemukseni rohkaisemana näyttää esimerkkiä, kun seuraavan kerran lähikaupassa kaikki vain jököttävät pitenevissä jonoissa katsoen pitkin seiniä, vaikka ystävällinen palveluhenkilö erikseen ja reippaasti pyytää asiakkaita käyttämään myös itsepalvelukassoja.

Kontrolliyhteiskunta ei hellitä Suomen suvessa otteestaan, vaikka meillä onkin vapauden illuusio ilman paitaa pellonlaitaa käyskennellessämme.

Koko kesä ostoksineen ja surffailuineen on kertynyt datana erilaisiin järjestelmiin, jotka tätä maailmaa hallitsevat. Yhteiskunnan ulkopuolella käteisen rahan varassa kesät talvet raappahousuissa eläminen on tehty jo tavattoman hankalaksi.

Paras kontrollikoneisto olemme kuitenkin edelleen me itse. Useimmiten tarkkailemme toisiamme hiljaa ja etäältä, mutta minäpä sainkin suoran palautteen pyöräillessäni viikonloppuna erittäin paheksuttavasti ilman pyöräilykypärää. Päiväni ovat ylettömän harvoin läheskään täydellisiä, mutta kaikkein vähiten olen sitä itse.

Päivän lehti

9.8.2020