Kolumnit

Pakina: Kaukaiset viisauden ajat ovat tallessa kapsäkissäni

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Se oli aurinkoinen aprillipäivän aamu vuonna 1982. Olin päättänyt tehdä maailmasta edes hitusen paremman paikan. Olin ensimmäisen päivän toimitusharjoittelija, mutta minulla oli missio.

Niinpä teinkin sanomalehti Ilkan toimituksen päivälistaan merkityn lehtijuttuni, katugallupin uudesta tieliikennelaista. Muistan keikasta sen verran, että Canon Canonet -kamera ei tahtonut millään laueta kirkkaassa kevään valossa.

 

Käytännön asioihin, tiedon ja ymmärryksen puutteeseen, on sen jälkeenkin aito tai ainakin vilpitön missioni kariutunut.

Ihailen nuorten (kesä)toimittajien varmuutta siitä, että totuus on tuolla jossakin, se pitää vain kaivaa esille ja kertoa julki. Niin sen pitää ollakin. Jos ei ole, niin jotakin on pielessä.

Vimmani syveni yliopisto-opinnoissa, kun pääsin jyvälle asioista, niiden sidoksista sekä viitekehyksistä. Se oli elämäni parasta algot untolamaista sanamyrskyn aikaa.

Kontekstuaalianalyysin alkeet hallitessani kuvittelin voivani selittää maailman synnyn ja myöhemmän kehityksen. Olen omassa mikrokosmoksessani kallistunut maailmanselittäjistä kuitenkin lähinnä skeptikkojen kannalle.

Epäilystä on tullut toinen luontoni, mistä voisi tulla löyhästi ranskalaisfilosofi Descartesia (1596–1650) mukaillen päätelmään, että olenpahan ainakin olemassa. Enää en ole tosin oikein varma siitäkään.

 

Ihmisten käsitys omista kyvyistään on vahvimmillaan noin 24 vuoden iässä. Nuorena toimittajakin on omassa maailmassaan viisaimmillaan. Se on niin kaunista katseltavaa. Eihän anneta sen häiritä, ei edes toisinaan aivan liiallisen nuoren vakavamielisyyden tai mahdollisten ylilyöntien.

Posket punaisina olen lukenut kirjoituksiani noilta viisauden vuosilta.

 

Some-aikana on trendikästä selittää, että se, tämä tai tuo päivitys oli vain senaikaista harharetkeä, ja nyt ajatteluni on jo valtavasti paljon kehittyneempää. Selitys on hävyttömän huono, etenkin vaaleissa asemaansa valitun poliitikon sanomana.

Some on armoton. Harkitsematon ja myöhemmän tiedon tai tapahtumien valossa typerä kommentti jää elämään irrallaan asiayhteyksistään, eikä sitä voi tallettaa yksityiseen unohduksen salalokeroon tai vanhaan kapsäkkiin.