Kolumnit

Pakina: Koko elämä lenkkiavaimesta

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Rikkihappoa sataa niskaani ja vallitseva lämpötila on venuslaiset 464 astetta celsiusta. Elämäni on taas yhtä helvettiä: 13 millimetrin lenkkiavaimeni on hukassa, hukkateillä, hukan syömä.

Joku, siis se tavattoman laajalti tunnettu joku on vienyt tarpeellisen työkaluni.

Tiedän jo inhimillisesti katsottuna aivan liian pitkästä kokemuksesta epäillä välittömästi eli ihan heti itseäni, mutta vielä en sille tielle alennu.

On aivan liian hekumallista miettiä ensin kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat vaihtoehdot, joita olemassaoloni eli eksistenssini ja ympäristöni Maa-nimisen planeetan pohjoisella pallonpuoliskolla, sen Fennoskandiaan kuuluvan Suomi-nimisen niemekkeen historiallisessa Hämeessä sijaitsevan entisen Hätilän virkatalon mailla tarjoaa. Koko elämä lenkkiavaimesta!

Ensin se oli äiti, joka järjesteli ilman lupaa tavaroitani, sitten se saattoi, (siis pelkästään saattoi olla) vaimo, mutta nyt havahdun: eihän minulla ole enää kumpaakaan. Ottaisinko kerrankin vastuun omista hukkaamisistani? En voi tästäkään turhasta asiasta riidellä kuin pelkästään itseni kanssa, tai kenties sen hukan?

En saa rauhaa ennen kuin hukkateille joutunut esine on löytynyt. Käännän asuntoni ylösalaisin. Kiitän, etten asu enää isossa omakotitalossa. Kiiltelevä Chrome Vanadium -teräksestä valmistettu kiinalaisen metalliteollisuuden huipputuote kummittelee mielessäni vähän ennen nukahtamista. Olisiko lusikkalaatikossa? Jääkaapissa? Vielä pitää tarkistaa.

Ei se ole pitkään aikaan ollut pelkkä lenkkiavain. Se on osa minua, se olen minä.

Ihan hiljattain se oli pyöräilykypärä. Ehdin jo manata alisimpaan viheliäiset varkaat, kun olin varma, että kypärä on viety kaupan pihassa pyöränsarvesta. No ei viety, vaan hengen sekä terveyden turvaksi kipeästi tarvittu esine löytyi hattuhyllystäni.

Avaan työkalupakin uudelleen. Joku on pannut 13 millimetrin lenkkiavaimen tasan omalle paikalleen. Siellä se oli koko ajan.

Hämeenlinnan kaupungilta on hukassa kymmeniä miljoonia euroja, Suomen valtiolta miljardeja, ja maailman mitassa ovat jatkuvasti hukassa rauha, ihmisyys, ilmastonmuutoksen torjunta, luonnon monimuotoisuus sekä koronarokote.

Tänään hukkaan taas jotakin muuta, mutta onneksi löysin lenkkiavaimeni: Voin nukkua yöni. Olen rauhassa itseni kanssa.

Päivän lehti

22.10.2020

Fingerpori

comic