Kolumnit

Pakina: Nurkkakuusi keskellä toria?

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Joulukausi se on erikoista aikaa homo urbanukselle, modernille kaupunkilaiselle.

Nimittäin, kun perinteet niin käskevät, on palanen metsää tuotava kotiin ja kaupunkiin.

Urbanus ei näe ehkä metsää puilta, mutta puun hän kyllä näkee ja varsin tarkasti. Joulukuusen valinta on kuin salatiedettä: oksien kestävyyttä tutkitaan kauppapaikalla, kuusta käännellään eestaas pelkona, että yksi oksa sojottaakin epätoivottuun suuntaan. Sitten alkaa se armoton tinkaaminen.

Tänäkin vuonna keskellä toria seisoo joulupuu. Itse entisenä kuusimyyjänä katson sitä erityisellä tavalla.

Vuoden 2019 Hämeenlinnan tannenbaumille annan arvosanan sehr gut.

Kuusen valinta on ensinnäkin aina mielipidekysymys. Yleisesti arvostettuja laatustandardeja ovat kuitenkin kartiomaisuus ja tuuheus.

Torin kuusessa kartiomaisuus on hyvä. Ehkä alaoksat saisivat olla hieman pidemmät, mutta logistiset vaikeudet huomioiden annettakoon pienet tyyppivirheet anteeksi.

Tuuheus kuusessa on sen korkeuteen nähden kohdillaan. Oikeaoppista tuuheutta kuuseen saadaan rääkkäämällä sitä ennen poikkaisua. Luonnonkuusella se vaatisi pitkäikäisen ja rohkean metsurin, joka uskaltaa ja jaksaa keikkua kuusenlatvassa sahan kanssa muutaman vuosikymmenen.

Hyvänä tuuheuden mittarina toimii oksatiheys. Torin kuusessa on muutamia kaljuja kohtia, perfektionisti kääntäisi ne nurkkaa kohti. Puun valtaisuus antaa jälleen anteeksi.

Historian havinassa puuta on joskus moitittu vinoksi. Nyt se seisoo suorassa. Vinouskaan ei liene suuri ongelma, sillä onhan muuan toscanalaiskaupunki antanut vinon monumenttinsa seistä keskellä kaupunkia, jopa joulukautta pidempään.

Miettikääpä, jos kaupunkimme tunnettaisiin Hämeenlinnan kaltevasta puusta?

Kuusi on todellakin suora ja komea. Käsikaupassa se olisi hyvä myyntivaltti.

Hyvä kuusimyyjä vetää puun pussiin ja kantaa sen asiakkaan Transitin kyytiin. Tässä tapauksessa kuusimyyjän olisi hyvä ostaa kuntosalikortti jo syyskuussa, jos mielii kantaa puun parkkipaikan poikki.

Ja sitten se tärkein kysymys: sahaanko jalasta pienen palan pois, vai tehdäänkö kattoon reikä?