Kolumnit

Pakina: Olen jäänyt ajastani jopa harvinaisen kauas

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Minulla oli taannoin ilo vierailla Antwerpenissa Plantin-Moretus -kirjapainomuseossa, ensimmäisessä museossa, joka on julistettu Unescon maailmanperintökohteeksi.

Torstaina aamulla huokaisin syvään herra Moretuksen muistoksi, kun tulin työpaikalleni Hämeen Sanomiin, jonka portaikon alapuolella on pieni osa hämeenlinnalaista kirjapaino- ja sanomalehtihistoriaa.

Ehkä jotkut iäkkäät kaupunkilaiset muistavat lehden vanhan valomainoksen loisteen keskustan katukuvassa.

Olen minä niin kauas omasta ajastani jäänyt, tällä kertaa jopa 1500-luvulle.

Henkisesti kuulun vähintäänkin metalliladonnan aikaan, koska toisinaan erittäin epäkelpoja juttujani ei edelleenkään deletoida, vaan ne kuuluvat yhteen ainoaan paikkaan: pataan.

Ihailin kauniita kirjasimia ja osa minusta jäi vaeltamaan Plantin-Moretuksen nariseville lattioille ja pimeisiin portaikkoihin. Museossa on jäljellä niin paljon aitoa ja alkuperäistä kuin ikinä voi kuvitella. Kirjasto on uskomaton. Maailman vanhimmaksi sanottu painokone näytti olevan täydessä iskussa. Puhuttelevinta oli kuitenkin käydä kirjapainon konttorissa eli asuinhuoneissa, ihan kuin niissä olisi juuri työskennelty ja asuttu.

Herra Plantijn perusti kirjapainon samalla paikalla 1500-luvulla, eli ei kovin kauan sen jälkeen, kun muuan herra Gutenberg oli Saksassa kehitellyt 1400-luvun puolivälin paikkeilla kirjapainotaidon pitkälti sellaiseksi kuin se on tunnettu vielä meidän aikanammekin. Plantjinilta paino siirtyi hänen vävylleen Moretukselle ja lopulta suvun jälkeläisiltä Antwerpenin viisaalle kaupungille.

Paluu ei niin viisaaseen täkäläiseen todellisuuteen: Keskisuomalainen on lakkauttamassa Hämeen Lehtipainon, joka on painanut tällä samalla tontilla sanomalehtiä Hämeen Sanomien vanhalla painokoneella. Siihen päättyy osa hämeenlinnalaista historiaa: entinen printtikaupunki ei enää ole sitä. Tämäkin juttu on painettu paperille Tampereella.

Käsissä pysyvä, rypistettävä sekä raivon vallassa kenties revittävä sanomalehti on itselleni aina ykkönen. Osa merkityksistä on aina muodossa ja ilmiasussa. Näistäkin näppäinten iskuista jää jonkinlainen jälki. Ehkä voin vielä hyvinkin lähteä uudelle pyhiinvaellukselle Plantin-Moretukseen.