Kolumnit

Pakina: Olen ollut lapsesta asti pahasti addiktoitunut

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Tupakoimaan en oppinut, alkoholinkäyttöni on pysynyt kohtuudessa, huumeista olen pysynyt kaukana, mutta yksi – vielä vähän aikaa sitten samaiseen paheiden listaan kuulunut aine on seurannut läpi jo kohtalaisen pitkäksi venyneen elämäni. Tämäkin on kirjoitettu aineen loivenevan vaikutuksen alaisena.

Sain ensimmäisen kofeiiniannokseni jo äidinmaidossa, koska äitini oli kahvin ystävä. Lapsuuteni oli onnellisen pullantuoksuinen – ja kahvin!

Kahviin liittyi äitini ja isäni sukupolven elämässä vahvoja latauksia. He olivat eläneet sellaisenkin ajan, kun kahvia ei ollut. Kahvin vapautuminen säännöstelystä tiesi hyvien aikojen koittamista.

Ollaan siis tässä epävarmuuden maailmassa onnellisia – ainakin niin kauan kuin kahvia saa (ja sokeri sulaa suussa).

Juon joka aamu kahvia noin puoli keittimen kannullista. Se on 4–6 ”normaalia” kahvikupillista.

Hiljattain sattui valtava katastrofi: onnistuin rikkomaan keittimeni kannun, siihen ilmaantui jostakin reikä. Parina aamuna ”nautin” masentunutta murukahvia, mutta oikeasti se kelpaa vain äärimmäiseksi hätävaraksi totaalisissa poikkeusoloissa.

Töissä ei mikään lähde käyntiin ilman kahvikupillista. Jos en lounaan päälle saa isoa kahvikupillista, olen täysin sietämätön – ainakin iltapäiväkahviin saakka. Sitten voinkin jo ruveta odottelemaan iltakahvia.

Kahvi oli pitkään terveysvalistajien painajainen. Sitten julistettiin salaa sydämissä toivottu kansallisen vapautuksen ilosanoma: kahvi onkin lähes terveysjuoma. Senhän me nokipannukahvimme korpimaiden kätköissä nauttineet totisesti jo tiesimme.

On valistettu, että kahvinjuonnissakin pitäisi olla (muka) jokin kohtuus. Itse kannatan kohtuuttomuutta. Omista hautajaisistani tiedän sen verran, että toivon, että siellä juodaan kahvia, eikä kenenkään tarvitse hetkeäkään odottaa sen tarjoilua.

Kahvinjuontia on toki hyvä välillä vähentää, mutta vain siksi, että sen jälkeen hyvä kahvi maistuu taas paremmalta ja kofeiinin virkistävä vaikutus on tehokkaampi.

Erään kerran poikkesin Helsinki-Vantaan lentoaseman Starbucksiin, eli amerikkalaismalliseen maailmanluokan kahvipaikkaan, mutta huomasin, että en osannutkaan asioida siellä. ”Kahvia” oli liian monenmoista. Onneksi lähellä oli R-kioski, josta sai ihan suomeksi Juhla Mokkaa.

Päivän lehti

2.12.2020

Fingerpori

comic