Kolumnit

Palveluammatti on valopään keksintö

Seuraavassa kolme tosielämän tarinaa. Mitä, missä ja milloin, sillä ei ole merkitystä.

Virallisesti tällaista ei tapahdu missään, silti ne ovat todellisuutta missä vaan.

Tullin toimipaikassa ei ollut yhtään asiakasta. Sen jälkeen oli yksi, kun ulkomailta auton ostanut asiakas saapui täyttämään sinne tullauspapereita.

– Me emme sitten neuvo täällä asiakirjojen täytössä.

Tapa sekin tervehtiä, kolmen virkailijan kanta tuli kyllä selväksi.

Kun uuden auton omistajan paperit oli täytetty, hän lähestyi yhtä virkailijaa. Konttorissa ei ollut muita asiakkaita.

– Täällä pitää aina ottaa jonotusnumero, kovisteli virkailija, joka suostui ”tällä kertaa” joustamaan.

Koska ase oli laiton, omistaja vei sen poliisiasemalle. Työhönsä ja ainakin asiakkaisiin kyllästynyt poliisi kysyi suunnilleen ensimmäiseksi ”onko se ladattu”.

Asiakas hämmentyi, mutta ehkä poliisille viedään ladattuja aseita. Kilauttamalla kaverille poliisille kirkastui, mitä aseelle pitää tehdä.

Lopuksi poliisi julisti vapauttavan päätöksen. Laittoman aseen luovuttamisesta poliisille ei ole ”seuraamuksia”, koska menossa on ”armovuosi”.

Poliisi vietti armovuotta, laki ei sellaista tunne: laittoman aseen voi viedä koska vaan poliisille. Ja: lakia kunnioittava vie!

Se siitä, ei puhettakaan, että poliisi olisi kiittänyt, kun holtittoman käsissä vaarallinen laiton ase päätyi metallisulattamon raaka-aineeksi.

Terveiset hämeenlinnalaiselle komisario Ilkka Iivarille, jonka todistuksessa ”elävä poliisi ei mene erroriin” (Viikkouutiset 31.8.). Väite on sananhelinää.

Tämän poliisin otsassa luki error.

Seurue odotti laaturavintolassa ruokaansa tunnin. Myöhemmin saapuneet asiakkaat saivat tilauksensa, muutaman hengen porukka ei.

Palvelu ihmetytti ja niinpä yksi seurueen jäsen kysyi tarjoilijalta, missä tökkii.

– Meillä on yksi kokki, kuittasi tarjoilija ja paineli korkokengät kipinöiden pois.

Ruoka tuli aikanaan, mukana tarjoilijan verran sivumakua.

Tässä ei väitetä, että tällaisia ovat tullin virkailijat, poliisit ja tarjoilijat. Eikä sitä, että toimittajat on veistetty eri puusta.

Kivityksen kohteena on valopää, joka keksi palveluammatin. Hän nimittäin keksi samalla ne ammatit, joissa ei tarvitse palvella. Tässä sarjassa asiakas on rasite, tylyä kohtelua vaativa olio.

Sana on suuri harha, pelkkä väärinkäsitys: on vain palveluammatteja!

Seurue antoi netissä kohtelusta palautetta. Ravintola pahoitteli ja kutsui ilmaiselle lounaalle – yksityisellä puolella on vähän tilaa tyytymättömille asiakkaille.

Varsinkin valtionhallinnossa tätä tilaa on yhä paljon. Jokunen tilan myös täyttää – koska ei ole palveluammatissa.