Kolumnit

Perustuslaki suojaa myös hyviltä uudistuksilta

Viki Salonen

Hallituksen sote-esityksen surkeutta kirotessa ja perustuslakivaliokunnan tuomiota odotellessa on hyvä muistaa, mihin kaikki paremmat mallit ovat vuosien varrella kaatuneet.

Perustuslakiin ja sen tulkintoihin.

Ongelmana on, että melkein minkä tahansa muutoksen voi halutessaan tulkita uhkaavan yhdenvertaisuutta.

Muillakin mailla on perustuslakinsa, mutta tiettävästi vain Suomessa sitä käytetään kaikkien – myös järkevien – uudistusten torppaamiseen.

Alun perin niskan päällä oli vankasti perusteltu kuntavetoinen uudistus. Tämä suoraviivainen kaksiportainen malli rakentui vähintään seutukunnan kokoisille kunnille ja suurille yliopistosairaala-alueille.

Aikaikkuna uudistuksen läpiviennille aukesi keväällä 2011, kun keskusta päätyi maakuntaunelmineen oppositioon. Kokoomus ja SDP olivat kuntaremontin suhteen samoilla linjoilla.

Kunnat kuitenkin kieltäytyivät edelleen kuntaliitoksista. Perustuslain takaaman kunnallisen itsehallinnon vuoksi edes heikkoja minikuntia ei voinut ainakaan suoraan pakottaa yhdistymisiin. Turhautuneimmat pohtivat, voisiko perustuslakiin tehdä pienen lisäyksen, jolla kuntien autonomia muutettaisiin jollain tavoin ehdolliseksi.

Lopulta hallitus keksi, että kuntia voitaisiin ajaa yhteen mutkan kautta, kun riittävän kuntakoon vaihtoehdoksi asetettaisiin vastuu- eli isäntäkuntamalli, joka veisi sote-palvelujen järjestämisvastuun ja -vallan maakuntien keskuskaupunkeihin.

Tämäkin esitys kaatui siihen, että lainoppineet tulkitsivat sen kunnallisen itsehallinnon vastaiseksi.

Näin suuri kunta- ja palvelurakenneuudistus oli tapettu ja jäljellä vain huonoja vaihtoehtoja. Loppu on historiaa.

Perustuslakiasiantuntijoiden tulkinnoille uskalsi julkisesti räksyttää vain entinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Ben Zyskowicz (kok.).

On helppo arvata, että jos kaikki puolueet olisivat olleet isäntäkuntakuvion takana, siinä ei olisi nähty perustuslaillistakaan ongelmaa. Jos ja jos – nyt ollaan tässä.

Koko tragikoominen sote-show kertoo karulla tavalla, kuinka kaameassa jamassa suomalainen päätöksentekojärjestelmä iänikuisine ”kaikki vastaan kaikki” -peliasetelmineen on.

Mutta noudatetaanpahan ainakin perustuslakia. Kai.