Kolumnit

Pojat on poikia -fraasi joutaa jo romukoppaan

Kuva: Esko Tuovinen
Kuva: Esko Tuovinen

Pojat on poikia -fraasiin ei onneksi enää kovinkaan usein törmää.

Omasta nuoruudestani muistan, että fraasia käytettiin varsin valikoivasti poikien pahanteon, erilaisten kolttosten sallimiseen.

Pojille annettiin sukupuolen perusteella erivapaus olla ottamatta vastuuta teoistaan.

Näin jälkikäteen ajateltuna se myös tarkoitti sitä, ettei niitä oireilevia poikia oikein autettu, koska oireilua ei tunnistettu oireiluksi tai hätähuudoksi.

Tuon fraasin viljelijät eivät myöskään ole tulleet ajatelleeksi, minkälaisia paineita se on aiheuttanut pojille.

Fraasi antoi luvan nyrkkitappeluihin, painimatseihin, karjumisiin ja kaikenlaiseen häröilyyn, muttei esimerkiksi itkuun.

Itkevää poikaa saatettiin kehottaa ryhdistäytymään, ettei häntä vaan luulla homoksi.

Valitettavasti välillä tuntuu vieläkin, että poikien prinsessaleikit ovat jonkinmoinen tabu.

Tytöt ja pojat ovat ihmisiä.

Tyttöyteen ja poikuuteen liitetään vieläkin meidän vanhanaikaisessa maailmassamme kummallisia odotuksia ja kliseitä.

Vuosien varrella olen kuullut toistuvasti mantraa siitä, kuinka helppoja tytöt ovat.

No eivät ole! Eikä se sukupuoli sitä määritä, oletko ihmisenä helppo vai jotenkin hankala!

Ja kyllä ne tytötkin osaavat rasittaa vanhempiaan.

Kun ystäväni meni naimisiin, hänen äitinsä kehotti tyttärensä opettelemaan pullan leipominen, kun miehet niin pitävät pullasta.

Ystäväni ei ollut ennen naimisiinmenoa leiponut yhtään pullaa ja on muuten edelleen naimisissa, vaikkei ole vieläkään tarttunut pullataikinaan.

Vieläkin sukupuolta pidetään luonteenpiirteiden karsinana – kummallisena ahtaana muottina.

Nyt jos joskus olisi aika lopettaa jankuttaminen meidän tyttöjen kypsyydestä tai poikien rajuudesta, koska hyväksi ihmiseksi kasvaminen on haastavaa sukupuolesta riippumatta.