Kolumnit

Kielen päällä -kolumni: Puhe kuin morsiamen puku

Mistä rakentuu hyvä puhe? Millaista sen kieli on?

Olen seurannut tasavallan presidenttien uudenvuodenpuheita Kekkosen ajoista asti ja analysoinutkin niitä jo neljällä vuosikymmenellä. Puheen hyvyyden arviointi on aina yhtä vaikeaa. Yksi luonteva mittari voisi olla vaikuttavuus eli sen selvittäminen, miten puheet otetaan vastaan.

Uudenvuodenpuhe on yhteiskunnallisesti merkittävimpiä puheitamme. Kekkosen aikana suuri osa suomalaisista hiljentyi kuuntelemaan puhetta radio- ja televisiovastaanottimien ääreen. Nykyäänkin puheita seurataan tiiviisti.

Vaikuttaa jopa siltä, että kiinnostus puheita kohtaan on kasvussa. Presidentin valtaoikeuksia on kavennettu, mutta samalla puhevalta tuntuu vahvistuneen.

 

Sauli Niinistön puheet ovat keränneet vuosi toisensa jälkeen kehuja. Vallankin tätä viimeisintä puhetta on ylistetty. Olettakaamme, että se oli oikein hyvä. Miksi?

Ehkä siksi, että Niinistön puhe on kuin perinteinen morsiamen asuste: sopiva sekoitus uutta, vanhaa ja lainattua. Ja toki sinistä, suomalaisesta puheestahan on kyse.

Puhe oli hyvä ehkä siksikin, että puhuja käytti kieltä harkitusti viitatessaan ihmisiin: joissakin paikoissa minä-muotoa, toisissa me-muotoa, välillä kolmatta persoonaa. ”Kannan kasvavaa huolta siitä, miten kohtelemme Suomessa toisiamme.”

Kerran Niinistö viittasi – kuin Kekkonen ennen – omiin aiempiin sanomisiinsa: ”Tästä on kyse myös puheissani terrorismia koskevasta lainsäädännöstä.”

 

Uudenvuodenpuhe nojaa pitkään traditioon. Niinistö kunnioitti puhelajin perinteitä siten, että hän katsoi sekä taaksepäin että eteenpäin, sekä kotimaahan että rajojemme yli. Hän totesi, että erilaisia mielipiteitä ”maahamme on aina mahtunut” ja että me ”pystymme parempaan” tulevina aikoina.

Puheessa lomittuivat maailmaa tarkkailevan huolestuneen kansalaisen ja kansalaisia opastavan kaikkitietävän valtiomiehen roolit.

Tarkkailija oli havainnut keskustelukulttuurimme menevän huonoon suuntaan: Niinistö puhui tahallisesta väärinymmärtämisestä, maalittamisesta ja valheista. Maan isä taas opasti, että tämä kehitys ”meidän on katkaistava”.

Niinistö on tuonut puheissaan laajaan tietoisuuteen uusiakin ilmauksia. Hän on puhunut muun muassa osallisuudesta sekä osallisen kansallistunnosta. Tällä kertaa hän nosti esiin ”vihan kulttuurin”.

 

Uudenvuodenpuheissa on monesti sitaatteja. Uuden vuosikymmenen aluksi Niinistö ei viitannut runoilijoihin eikä muihin sanataiteilijoihin. Sen sijaan hän lainasi vanhaa sanontaa: ”Viime kädessä jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä.”

Tämä tuumaus kiteytti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ytimen. Sininen ajatus, ellei peräti sinivalkoinen?

 

Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.

Päivän lehti

25.2.2020