fbpx
Kolumnit

Puhetta ja säästämistä

Kunnissa on menossa sellainen äkkijarrutus, että otsaluut paukkuvat tuulilasiin, turvavyöt vinkuvat kestävyytensä äärirajoilla.
 
Säästöjä etsitään vimmatusti, ja paniikkinappula vilkkuu, joskus jopa hehkuu kokoaikaisesti punaisena. Oikeastaan on turha puhua säästöistä, kyse on pysyvistä leikkauksista. Kuntalaisille tosin luodaan mielikuvaa pehmeistä säästöistä, kun todellisuudessa kyse on pysyvästi palvelujen tason madaltamisesta. Poliitikko ei sano sitä suoraan.
 
Kuntaliiton mielestä tehtävien ja velvoitteiden purkaminen on väistämätöntä, jotta turvataan palveluiden laatu joustavalla ja tehokkaalla toiminnalla. Kuntaliitto ei kuitenkaan esitä yksittäisiä tehtäviä purettaviksi, vaan työ on valmisteltava ministeriöissä. Ne vyyhdin purkakoot, jotka ovat sekoittaneet. Poliitikot.
 
Vuosi sitten joku viisas käytti matikkapäätään: kunnilla on 537 lakisääteistä tehtävää ja satoja velvoitteita sen päälle. Onko kaikki kunnille sälytetyt työtaakat järkeviä, on ihan pohtimisen arvoinen kysymys. Onko kunnan ydintehtäviä valvoa käytössä olevia solarium-laitteita tai kerätä romuautoja teiden varsilta.
 
Tässä vaiheessa tehtävälistasta voi viivata yli lähinnä vain asioita, joita kunta tarjoaa enemmän kuin laki määrää. Silti toiset kuntapäättäjät haluavat kunnille lisää tehtäviä, vaikkapa jätehuollon.
 
Paniikkinappulan painamisesta voi syntyä kalliita säästöjä. Ennaltaehkäisevä työ on juuri tällainen säästökohde. Säästä nyt, maksa myöhemmin! Kaikissa juhlapuheissa kannatetaan ratkaisuja, joilla voi pitemmällä aikavälillä parantaa elämää ja säästää kustannuksia. Puheeksi jäävät.
 
Säästöjä sanotaan tulevan esimerkiksi ulkoistamisesta. Terveyskeskusmenoissa väitetään säästetyn ulkoistamisen myötä, mutta valtavia lisälaskuja paukkuu vastaavasti keskussairaalasta, kun valtaosa terveyskeskuspotilaista passitetaan tutkimuksiin keskussairaalaan. Tehokas ja halpa terveyskeskus?
 
Sitten nämä säästöt yleensä. Kuinka todellisia ja rankkoja ne arkitodellisuudessa lopulta ovat? Uskaltaa epäillä, että vuoden parin päästä taas todetaan, etteivät ne nyt tehdyt ratkaisut mihinkään riittäneet, on säästettävä lisää.
 
Kunnilla voisi olla nykyistä enemmän paikallista harkintavaltaa. Kaikissa kunnissa painotukset eivät voi olla samanlaisia.
 
Kun on kuunnellut vuositolkulla tämän seutukunnan luottamushenkilöitä, kunnissa ei ole puheitten mukaan juuri muuta tehtykään kuin säästetty. Samalla koko valtakunnassa. Totuus on karumpi. Viimeisen viidenkin vuoden aikana kulut ovat paisuneet pullataikinan tapaan. Mitä se sellainen säästö on?
 
Korkeintaan on yritetty hieman jarruttaa menojen kasvua.
 
Ääneenhän tätä ei saisi sanoa tai julkisesti kirjoittaa, mutta Hämeenlinnan seudulla vaivaa säästämisen rinnalla vain yksi pelko – liitos Hämeenlinnaan. Sen mahdollisuuden kariuttamiseksi tehdään mitä tahansa. Säästetään vaikka itsensä hengiltä, yhteistyökään ei maistu makealta.
 
Tuoreessa muistissa on Hattulan päätös irrottautua kasvusopimuksesta. Janakkalassakin äimistellään Hattulan tapaa toimia, puhumattakaan Hämeenlinnasta.
 
Tee siinä sitten yhteistyötä – ja säästä.
 
Mitä mahdollinen liitos sitten ratkaisisi, onkin eri värssyn paikka.
 

Menot