Kolumnit

Pukeutumisen tosi lyhyt oppimäärä

 

Sain vihdoin valmiiksi urakan, joka oli odottanut jo ainakin kuukauden.
 
Silitin viisi kauluspaitaa. Itse työhön ei lopulta mennyt kuin vajaat puoli tuntia. Mutta työhön ryhtyminen, se otti aikaa. Miksi hyvä pukeutuminen ei hirveästi kiinnosta?
 
Olen hyväksynyt sen tosiasian, että minusta ei koskaan tule hienoa naista pukeutumisen suhteen, vaikka joskus teenkin ponnettomia yrityksiä asian kohentamiseksi. Saatan jopa tutkailla naistenlehdistä sopivia asukokonaisuuksia, mutta viimeistään suunnitelmani romuttuvat vaatekaupoissa: olen pienikokoinen, ja minulle ei löydy sopivia kokoja. Joudun siis luopumaan tyylikkäistä suunnitelmistani, ja tyytymään siihen, mitä mikä mahdollisesti on sopivan kokoista. Ja se valikoima ei ole suuri.
 
Nykyisin ”great girl” -mallistoja on pilvin pimein, mutta meidät pienikokoiset on tyystin unohdettu. Isoissa tavarataloissa mallistot alkavat tavallisesti koosta 36, kun itse olen kokoa 34. Joitakin yksittäisiä pienempiä vaatekappaleita toki saattaa hyllyiltä löytyä, mutta se, että sopivankokoinen vaate vielä vastaisi visiotani, se olisi jo lottovoitto.
 
Olen kotoisin Lappeenrannasta, ja muutin Hämeenlinnaan viime keväänä. Etsin vuosi sitten entisestä kotikaupungistani ulkoilupukua. Koko kaupungista löytyi ainoastaan yksi sopivan kokoinen asu, joka suurin piirtein vastasi hinnaltaan ja laadultaan tarvettani. Parempiin juhlatilaisuuksiin tarkoitetun jakkupuvun hain suosiolla Helsingistä asti.
 
Jokainen 80-luvulla nuoruutensa elänyt muistanee sen ajan kulttileffan 9 ja 1/2 viikkoa, jonka pääosissa hekumoivat Kim Basinger ja Mickey Rourke. Mieleeni muistuu kohtaus, jossa Basinger kurkistaa pörssivälittäjää esittävän Rourken vaatehuoneeseen. Oven takaa paljastuu koko seinän leveydeltä pukuja, jotka roikkuvat vaatepuissa vieri vieressä. Kaikki puvut ovat täsmälleen samanlaisia. Basingerin roolihahmon (jonka nimen olen unohtanut) mieleen hiipii epäilys, onko hänen tapaamansa tyyppi ihan täysjärkinen. Mies alkaa vaikuttaa omituiselta.
 
Oikeastaan elokuvan pörssimiehen systeemissä oli ideaa. Jos löytyy hyvä asukokonaisuus, kannattaa vaatteita tosiaan ostaa saman tien useita. Olen päätynyt ajatukseen kokemuksen kautta. Lempifarkkuni ovat jo kuluneet. Halusin uudet samanlaiset. Eihän niitä enää saanut mistään. Miksi en silloin ostanut saman tien vähintään kaksia kappaleita? Kun käyttää samaa asua, ei pukeutumista tarvitse joka kerta miettiä erikseen.