Kolumnit

Pyöräilijänä katson kaihoten ajoradan pikipintaa – kaupungin pyöräteillä piisaa töyssyjä, mutta parannusta saattaa olla luvassa

Töys, tumps…töys. Pyörän renkaat iskeytyvät asfalttipintojen rajakohtaan, sen jälkeen matkantekoa hidastaa töyssy ja jälleen liitoskohta. Sitten ylitetään ajorata – isompi töytäys katukivetyksen reunaan.

Pyörätiet ovat Hämeenlinnan kantakaupungin alueella monessa paikassa huonossa kunnossa. Se hidastaa matkantekoa ja tekee ajamisesta epämukavaa. Onneksi en ole taipuvainen pääkipuun, matkanteko olisi yhtä tuskaa.

Vieressä ajoradalla asiat ovat toisin. Autoilijat suhaavat tasaista, mustana hohtavaa pikipintaa. Jos ajoradan asfaltti olisi samassa kunnossa kuin monet kaupungin pyöräteistä, nousisi siitä metakka. Autoilijat valittaisivat yleisönosastoilla ja somessa, kuljetusalan yritykset parahtaisivat, että kalusto menee rikki ja elinkeinoelämä valittaisi kilpailukyvyn kärsivän.

 

Sitten hyviin uutisiin. Kanta-Hämeen alueelle valmistellaan pyöräilyn edistämisohjelmaa (HäSa 7.8.), ja paikoin kantakaupungissa sekä keskustan ulkopuolella pyörätiet ovat hyvässä kunnossa.

Edistämisohjelman tavoitteena on kartoittaa pyöräilyn nykytilannetta ja kehittää pyöräilymahdollisuuksia. Toivottavasti hankkeen avulla kaupungin pyöräväylät saadaan parempaan kuntoon ja mahdollisesti vielä uusia osuuksia.


”Välillä autoilijat tukkivat pyöräkaistan, kun he toimittavat asioita kadun varressa sijaitseviin rakennuksiin.”


Yksi näkökulma on hyvä pitää mielessä, jos pyörätieverkostoa uusitaan. Joissain kaupungeissa pyöräilijöille on tehty oma kaistansa ajoradan laitaan. Tasaista ajorataa on hyvä ajaa, mutta siinä on riskinsä. Välillä autoilijat tukkivat pyöräkaistan, kun he toimittavat asioita kadun varressa sijaitseviin rakennuksiin.

Pyöräilijälle tämä tarkoittaa vaarallista koukkaamista ajoradalle autojen sekaan. Harvoin näkee, että autoilijat tukkivat ajoradan pysähtymällä keskelle katua, mutta pyöräkaistalle seisahtumisen jotkut katsovat sopivaksi.

 

Hämeenlinnassa on potentiaalia tulla erinomaiseksi pyöräilykaupungiksi. Kantakaupungin alueella etäisyydet ovat melko pieniä ja monessa paikassa jalka- ja pyörätiet ovat leveitä.

Pyöräilyä pitäisi muutenkin edistää, kun Suomi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Pyöräilyn lisääntymisestä voi olla myös merkittävää hyötyä kaupungille: kansanterveys paranee ja laadukas sekä kovassa käytössä oleva pyörätieverkosto luo kaupungista modernia kuvaa.

Päivän lehti

25.9.2020

Fingerpori

comic