Kolumnit

Antilan kolumni: Rahapula aiheuttaa monenlaista kähinää

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Kuntaliitos on kirosana, joka saa kaupunkien kehyskunnat perinteisesti vieroksumaan keskinäistä yhteistyötä.

Alkuvuodesta on käyty keskustelua siitä, onko Hämeenlinnan seudulla tehty kuntayhteistyötä, onko se ollut hedelmällistä ja pitäisikö sitä silti tehdä enemmän.

Puheissa kuntayhteistyön nimiin on vannottu iankaiken. Ja onhan yhteistyötä tehty. Hämeenlinnan aikaisemmat pomomiehet luettelevat mielipidekirjoituksessaan (HäSa 25.1.) joukon yhteishankkeita.

Lähes kaikki lähtivät käyntiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, jolloin aika oli otollisempi tai kuntien päättäjät viisaampia.

Sen jälkeen esimerkiksi Hämeenlinnan seudun yhteinen elinkeinoyhtiö Kehke törmäsi betoniseinään Hattulan ja Janakkalan jätettyä yhtiön.

Nyt yhteistyökuvioita tälläkin saralla on viritelty uudelleen. Se on tietysti tarpeellista seudulla, jonka kehitysnäkymät eivät ole auvoiset.

Hattulan ja Janakkalan kuntahallinto tuntuu olevan enemmän tai vähemmän sekaisin. Ilmassa on rahapulaa ja sen aiheuttamaa riitaa.

Avoimuudessa ja hallinnon läpinäkyvyydessä olisi parantamisen varaa. Kuntajohtajat pakenevat – paitsi Hämeenlinnasta, jossa pitävät tiukasti kiinni eläkeviroistaan.

Hämeenlinnaan ei tunnu mahtuvan kuin yksi asia: toriparkki. Siitä on tullut Ilmestyskirjan peto. Tuo asia pitää ratkaista puoleen tai toiseen, jotta muutkin kysymykset saisivat huomiota yleisessä keskustelussa.

Rahapula on johtanut esityksiin palvelurakenteen tiivistämisestä. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa lähipalvelujen supistamista. Kukapa siitä tykkää, että kotikulmilta terveysasema, koulu tai päiväkoti häviää.

Silti johtajuuteen kuuluu populismin sijasta kokonaisuuden hahmottaminen ja kipeidenkin päätösten teko.

Jotta palvelut pystytään säilyttämään, pitää saada lisää veronmaksajia eli asukkaita. Ei voi ajatella, että nykyinen asukasmäärä riittää ja on sopiva, kun samaan aikaan vanhusten määrä kasvaa ja lasten määrä supistuu.

Mitä tehdään kouluilla ja päiväkodeilla, jos ei ole lapsia ja nuoria.

Hämeenlinnan seudulla ei ole saatu aikaiseksi edes yhteistä terveydenhuoltoa. Joskus 2000-luvun alkupuolella sitä suunniteltiin sateenvarjomallin nimellä. Lammilaiset kaatoivat sen.

Nyt on syytä olla aloitteellinen ja suhtautua yhteistyöhön vakavasti. Näyttää siltä, ettei valtakunnallisesta sote-uudistuksesta välttämättä tule tämänkään hallituksen aikana mitään.

Asiantuntijat ovat ideoineet myös kevytkuntaa, jolta riisuttaisiin raskaimpia velvollisuuksia. Ne hoidettaisiin isäntäkuntamallilla. Syntyisi siis kahdenlaisia kuntia, joista kevyemmät olisivat eräänlaisia kunnallisen itsehallinnon perinnemonumentteja.

Pian kuntien on pakko tehdä kipeitä ratkaisuja. Parempia päätöksiä syntyy, jos yhteistyöhön tartutaan nopeasti ilman keskinäistä kyräilyä ja tehdään ennakkoluulottomia, tulevaisuuteen tähtääviä ratkaisuja.

Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja.

Päivän lehti

26.2.2020