Kolumnit

Rakentava toivo syntyy päämäärän valitsemisesta ja mahdollisuudesta päästä siihen – Onko ilmastotoivo ensin ansaittava?

Uskonto tarjoaa ihmisille ehdotonta toivoa. Esimerkiksi Greta Thunberg haastaa Raamatun ajatuksella, ettei toivoon ole oikeutta ilman tekoja. Kumpi on parempi vastalääke ilmastokatastrofille, kysyy Matti Posio.
Kuva: -
Kuva: -

Synkkiin lausahduksiin mieltynyt työtoveri julisti, että nuoriso on tietämätöntä. Se vaatii aikuisia pysäyttämään ilmastonmuutoksen eikä ymmärrä, että ratkaisun avaimet ovat Kiinalla. Pieni Suomi on kuulemma jo tehnyt osansa – eikä sillä ollut mitään vaikutusta.

Aloin ajatella tutkijoita ja luonnonsuojelijoita, jotka tuskaisesti yrittävät elvyttää suurta koralliriuttaa tai suojella merikilpikonnan munia rutikuivassa Australiassa. Mitä siitä, että – Juicen sanoin – tuli jo tukkaasi nuolee. Mitä siitä, että ihmiskunta näyttää häviävän taistelunsa: antaako se oikeutuksen olla istuttamatta enää edes omenapuuta?

Ilmastokampanjoija Greta Thunberg vetosi viime vuonna europarlamentaarikoihin sanoen, etteivät nämä voi vain istua odottelemassa tulevaa. ”Ette näytä ymmärtävän, että toivo on ansaittava.”

Ruotsalaisteinin opetus on ristiriidassa esimerkiksi Jeesuksen kanssa, jonka lauseilla meitä kaikkia on kasvatettu – vakaumuksesta riippumatta. Raamatun mukaanhan toivo on jumalassa. Toivon ja pelastuksen saa, kun vain uskoo.

Kumpi on vastalääke ilmastonmuutokselle: uskoon perustuva toivo vai yllättävä väite, että toivo pitääkin ansaita? Psykologien mukaan tietty määrä kiukkua voi johtaa toimintaan. Toivo tuudittaa. Jokainen kuitenkin tietää, että loputon toivottomuus saa hanskat putoamaan varmasti: tämä oli tässä.

Tammikuussa Etelä-Suomessa on ollut vain pari lievästi talvista päivää. Työpaikan narikka on täyttynyt karvahattujen sijaan sateenvarjoista ja kumisaappaista. Onko väärin olla toiveikas ilmastonmuutoksen suhteen?

Kuten työtoverini ja me aikuiset liiankin hyvin tiedämme, päästöt kasvavat edelleen. Puheista huolimatta muutos on mahdotonta. Emme kykene suurimpaan meiltä koskaan vaadittuun muodonmuutokseen tarpeeksi nopeasti.

Teknologiauskovaisissa yhteiskunnissa odotamme, että sähköautot ja ydinvoima hoitavat ilmaston. Demokratioissa ei koskaan löydy enemmistöä elintason alentamiselle. Diktaattoritkin ovat vaikeuksissa kansan paetessa – minne?

Ennen kirjoittajille opetettiin, että tarinan lopussa pitää aina väläyttää toivoa. Kukaan ei halua lukea juttua, joka lohduttomien käänteiden jälkeen päättyy vain ahdistavaan täystuhoon. Kun kirjoitetaan vaikka itsemurhasta, on vastuullista tarjota edes rahtunen toivoa.

Tosielämässä toivo ei kuitenkaan tule tyhjästä. Rakentava toivo ja sen teot syntyvät kokemuksesta, että omat päämääränsä voi yksilöllisesti hyväksyä ja tiedossa on uskottavia reittejä löytää perille.

Jääkiekossakaan ei heitetä mailaa narikkaan pelin ollessa Kanadalle 0–5. On jatkettava omaa peliä ja tehtävä työtä tappion kutistamiseksi. Pahinta olisi lopettaa ja luovuttaa ja saarnata sitä muillekin.

Kirjoittaja on Lännen Median …yhteistuotannon päätoimittaja.

Päivän lehti

23.9.2020

Fingerpori

comic