Kolumnit

"Rasistinen" jäätelöpuikko on aikamme toteemi – Miksi hyvien asioiden kannattaminen menee aina överiksi?

Kuva: Pekka Rautiainen
Viki Salonen. Kuva: Pekka Rautiainen

Ei niin hyvää asiaa, etteikö sen kannattamista pilattaisi naurettavalla liioittelulla, vääristelyllä, syyttömien massojen syyllistämisellä ja mellakoinnilla.

”Rasistisesti nimetty” Eskimo-puikko on aikamme toteemi.

Kyse ei tietenkään ole siitä, etteivätkö yritykset saisi trimmata tuotemerkkejään ajan hermolle. Kyse on siitä, kuinka jäätäviä ylilyöntejä ja ilmiantokampanjoita ajan hermo nyt lietsoo ja oikeuttaa.

Jostain syystä ihmisten väliset erot halutaan nykyään häivyttää tai kieltää ja poistaa näkyvistä. Mitä pahaa niissä on?

Suomalaisten henkilötunnuksetkin aiotaan muuttaa ”sukupuoli- ja ikäneutraaleiksi”. Milloinkohan kaikki etunimetkin neutralisoidaan oman nimeni (Viki) kaltaisiksi unisex-nimiksi?

Kun liipaisinsormi on herkässä, aivot sopivalla taajuudella ja suu valmiiksi mutrussa, voi melkeinpä missä tahansa nähdä epätasa-arvoa, syrjintää ja alistamista tai kaameita uhkakuvia. Mutta mitä tai keitä asioiden sotkeminen ja virheelliset yleistykset, synkkien piilomerkitysten keksiminen ja epäolennaisuuksiin eksyvä kiihkoilu loppujen lopuksi palvelevat?

Jos viimeaikaisten jälkisensuuritapausten perustelut kelpaavat, ovat Tuulen viemää -elokuvan ja joidenkin sarjojen hyllytykset vasta alkulämmittelyä. Vaviskaa, länsimainen populaarikulttuuri ja kirjallisuuden klassikot! Kohta lakaisee iso luuta!

Maailmalla innokkaimmat syyttelijät ovat haukkuneet jopa Ylenkin esittämää Ryhmä Hau -lastenohjelmaa, sen kilttiä poliisikoirahahmoa, liian myönteisen poliisimielikuvan luomisesta. Kauhulla odotan, mikä metakka syntyy, jos Yle päästää tv-ruutuun vielä Reinikaisen uusintoja.

Ja onko joka ainoaa poliittisesti epäkorrektia puheenvuoroa, asiatonta heittoa tai aivopierua todella syytä vatvoa rikostutkinnoissa ja tuomioistuimissa – tai siis jokaista sellaista, jonka valtakunnansyyttäjä tai joku muu oikeamielinen sattuu hampaisiinsa poimimaan?

Kaiken loukkaantumisen, syyttelyn ja menneiden aikojen kauhistelun lomassa olisi paikallaan miettiä, mitä julkisten leimakirveiden pelko, väärien ja epäsopivien kommenttien kriminalisointi ja jopa fiktiivisiin teoksiin ulottuva sensuuri merkitsevät sananvapauden toteutumiselle, jota vielä taannoin pidettiin toimivan demokratian perusedellytyksenä.

Päivän lehti

8.7.2020