Kolumnit

Ratkaisulla on kiire tai muuten Suomi on polvillaan

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Noin seitsemänsadan ihmisen työehtoriita uhkaa pysäyttää miltei koko maan ensi viikolla. Postilakkoa saatetaan jatkaa, ja jos näin käy, myös tukilakot laajenevat.

Neljän viisaan konkarin muodostamalla työryhmällä on valtavasti kokemusta, mutta nyt myös paineita. Suomen kaltaisessa pienessä, vientivetoisessa valtiossa tukilakoilla saadaan pahaa jälkeä nopeasti aikaan. Tähän tietysti tukilakkojen pelotevaikutus perustuukin.

Voidaan aina tietenkin pohtia myös sitä, onko muutaman sadan ihmisen työehtokiista niin merkittävä, että sen varjolla saa haitata merkittävästi sekä suomalaista yhteiskuntaa että riitaan täysin syyttömiä yrityksiä ja ihmisiä. Monen mielestä esimerkiksi vientiyrityksien toimintaan kohdistuva häirintä olisi täysin kohtuutonta suhteessa varsinaisen riidan kokoon.

Tämän – Suomessa ilmeisesti ikuisen? – keskustelun aika ei kuitenkaan ole juuri nyt, sillä sotkut pitäisi saada siivottua. Valtakunnansovittelijan yläpuolelle salakavalasti kohonneen ministerivetoisen työryhmän paine vain kasvaa.

Umpisolmu Posti-kiistassa on ollut päähallituspuolue SDP:lle pitkä painajainen. Pääministeri Antti Rinne ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero eivät ole esiintyneet aina tavalla, joka herättäisi suurta luottamusta puolin tai toisin.

”Työehtoshoppailun” loppumista on julistettu taas jo eduskuntasaleja myöten, mutta muistikuvat siitä, kerrottiinko ministereille pakettilajittelijoiden tulevasta tilanteesta, ovat olleet harmillisen hataria. Joskus joku on kertonut jotain, ja jo iltapäivällä koossa ovat olleet uudet tarinat.

Selittelyt eivät nyt suoraan sanottuna vakuuta. Ja onhan se omituista ja noloakin, jos valtionyhtiössä toimitaan niin, että maa pysähtyy lakkoilemaan ja vieläpä palkansaajien nimiin vannovien puolueen hallitessa.

SDP on vaikeassa tilanteessa tai syvässä suossa, kummasta näkövinkkelistä asiaa katseleekin.

Tukilakkoja mainostamalla pyritään siihen, että hallitus ja sen asettama työryhmä painostaisi Postin ehtoihin, jotka ammattiyhdistysliike sanelee. Jos puolue ei suostu, kannatus kärsii.

Jos taas SDP suostuu vaatimuksiin, uskottavuus Postin omistajana kärsii. Toisaalta, onko uskottavuutta enää paljon jäljelläkään? Tempoilu jatkuu vuodesta toiseen, vaikka moni ministeri on jo polttanut näppinsä.