Kolumnit

Rauno Lahden pakina: Kaikkien erikoisalojen kollitohtori kehrää kyljessäni

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Verenpaineeni laskee ja vielä äsken ohimoissa jyskyttänyt päänsärky häviää huitsin nevadaan. Kehräyksen ja kuorsauksen sekainen tuhina on maailman rentouttavin resonanssi.

Matso on yleislääkintätieteen kollitohtori, karvainen maha- ja suolikanavatautien ja kallonpohjankutistuksen mestarihoitaja.

En ehkä ole Matsolle muuta kuin kävelevä makuualusta ja ruokinta-automaatti, vaikka koratin smaragdinvihreät silmät sanovatkin toista: ajoittainen pään nosto sieltä kainalostani, korvien höristys ja tarkistus, että en ole vain lähdössä mihinkään.

Kissa lähtee aina omille teilleen häntä pystyssä, usein takan eteen, jossa on lämpimämpää. Opportunistien ero on aina yhtä helppo ja jälleennäkeminen riemukas.

Se nuuhkii aluksi erittäin tarkasti eli diagnosoi tilani. Sitten yli kuusikiloinen roikale venyttää itsensä täyteen pituuteensa ja painautuu lujasti rintaani vasten.

Vahvasti kaksisuuntainen hoitosuhteemme on kestänyt jo noin 13 vuotta. Tuona aikana olen tehnyt suhteestamme vähintäänkin seitsemäsosatieteellisiä havaintoja. Kissa osaa nukkua silmät avoinna. Minä en. Kissa vastaa silmien räpyttelemiseen räpyttelemällä omiaan (melkein) samassa tahdissa: kerran, kaksi tai joskus kolmekin kertaa. Kissa osaa noutaa esineitä, minä taas osaan heittää niitä jo harjaantuneesti.

Jos olemme erossa toisistamme, molemmilla on ikävä, eli voimme tavalla tai toisella huonosti. Ikävän huomaa, kun taas tapaamme. Olo paranee ensi naukaisusta.

Kissasta ei tosin koskaan voi oikein tietää. Tyydyn mielelläni siihen, että uskon. Kaikkea ei muutenkaan tarvitse aina varmaksi tietää, arvoituksiakin pitää olla.

Tämä on aito uskomushoidollinen vuorovaikutussuhde, erittäin lemmikkikeskeisen aikamme täydentävä ja erittäin kokonaisvaltainen hoitomuoto.

Taannoin Matso makasi reporankana tyrmäyspiikin saatuaan peitteen alla eläinlääkärin hoitopöydällä, eikä siitä näkynyt kuin penturaidallinen hännänpää. Itkin, tai ainakin nieleskelin ilmeisiä kyyneleitä.

Kissoja pitää hoitaa aina parhaalla tavalla, vaikka siinä jopa todennäköisesti hoidetaan enemmänkin kissan huoleen kuolemaisillaan olevaa omistajaa kuin eläintä.

Lukijavastuulain mukainen varaumalauseke: Jos olette sairas, menkää lääkäriin. Silti voitte hankkia sen kissankin. Se hoitaa teitä hyvinkin paljon enemmän kuin te sitä.

Päivän lehti

26.2.2020