Kolumnit

Rauno Lahden pakina: Kymmenen tapaa olla tänäkin vuonna epätrendikäs

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Mittani tuli täyteen uudenvuoden iltana ajellessani 10-tietä Turusta Hämeenlinnaan. Siitä se ajatus lähti, Someron vaiheilla valtatien ainokaista rekkaa ohittaessani – tai, ollakseni ainakin kerran tänäkin vuonna edes niin rehellinen kuin olosuhteet sallivat: oikeastaan jo pari päivää aikaisemmin sohvalla loikoillessani. Havahduin hereille.

Keskitän edelleenkin vuonna 2020 ja sen jälkeen seuraavina aikoina ponnistukseni yltääkseni mahdollisimman epätrendikkääseen elämään.

Erosin Facebookista ja lopetin ylipäätäänkin sosiaalisen median suhteellisen aktiivisen seuraamisen. Tuskin kukaan siellä jää erikseen kaipaamaan. Som’ moro.

Käytän senkin ajan vanhuudenpäivieni vääjäämättä lähestyessä johonkin tähdellisempään. En ole vielä oivaltanut mihin, mutta epäilen vahvasti, että melkein mikä tahansa kelpaa, vaikka taidelasin keräily.

Mieleeni hiipii karmea ajatus, etten vain sortuisi lopulta olemaan vain ja ainoastaan trendikäs. Sovitaan, että en.

Keinotodellisuuden, valheen ja vääristelyn sekä totuuden jälkeinen aika ei ole ohi. Se on pikemminkin vasta alussa.

En eroa kirkosta, vaikka vähän jo harkitsin. Sehän olisi aivan liian trendikästä. En hanki kuntosalikorttia, en ainakaan uudelle ja muodikkaalle salille. En hanki sähköläskipyörää, kahvikonetta tai varsinkaan sähköautoa. En siirry äänikirjoihin, vaan kahlaan mieluummin manuaalisesti Volter Kilven Saaristolaissarjan toiseenkin kertaan.

En siirry vegaaniseen ruokavalioon, enkä nuku öitäni huonosti, vaikka ajan kerran kesässä Lappiin diesel-autolla ja kannan repussa sopivan lihaisat makkarat.

En hanki koiraa, enkä uudista elämääni ihmedieetillä tai minkäänlaisessa elämäntaparemontissa.

Jotakin elämänsisältöä pitäisi varmaan keksiä ankarana uhkaavan henkilökohtaisen psykofyysisen autiuteni täyttämiseksi.

Nyt vuoden aluksi olen muun muassa miettinyt hiirenkarkotus- ja tappomenetelmien keskinäistä paremmuutta.

Samalla olen muistellut erästä jo täältä pois lähtenyttä ystävääni desinfektoria ja miettinyt hänen työnsä yhtymäkohtia omaani. Jonakin päivänä tämä kaikki on ohi. Silloin olisi autuasta muistaa vain hyvät asiat.

Päivän lehti

26.9.2020

Fingerpori

comic