Kolumnit

Rekrytoinneissa käytettävien soveltuvuusarviointien luotettavuus vaikuttaa vitsiltä

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Satuin kuuntelemaan kolmen uramenestyjän kiroiluntäyteistä sanailua soveltuvuustestien kelvottomuudesta. Kolmikon mielestä ne ovat falskia näytelmää, johon uskominen johtaa jatkuvasti vääriin valintoihin.

Esiin nousi kysymys, ymmärtävätkö työnantajat, millaisesta hölynpölystä maksavat ja kuinka löperöin ja sattumanvaraisin perustein rekrytointejaan tekevät.

Tunsin kiusausta liittyä keskusteluun. Kävin nimittäin itsekin kerran eräässä loppuvaiheen soveltuvuusarvioinnissa.

Itse työtehtävään liittymättömiä massatestejä rustatessa ei voinut olla huomaamatta, että palikkatestejä lukuun ottamatta tuloksia olisi ollut helppo manipuloida. Ilmeiseltä uskottavuusongelmalta haiskahti sekin, että testeissä jo käynyt ja pelin hengen ymmärtänyt pystyi aina parantamaan aiempaa suoritustaan.

Tehtävärumban lomassa kävin psykologin haastattelussa. Kun konsultti lypsi edes yhtä negatiivista asiaa itsestäni työntekijänä, sanoin olevani joskus hiukan kärsimätön, kun asiat eivät etene.

Yllätyksekseni en tullut valituksi. Valinnan tehnyt henkilö, joka ei ollut mukana työhaastattelussa, viittasi soveltuvuusarvioinnin paljastamiin ”kehittämisalueisiini”.

Huomasin miettiväni, millainen yhtiö ulkoistaa rekrytointipäätöksen alaa saati kyseistä spesiaalitehtävää tuntemattomalle konsultille. Tilasin arvion itsellenikin.

Vahvuuksieni vastapainoksi konsultti oli kirjannut kehittämisalueet, joiden vuoksi olin saanut vain ”varauksellisen suosituksen”: vielä ennenaikaisempi muiden osallistuttaminen ja informointi ennen omaa etenemistä; paikoittainen kärsimättömyys tilanteissa, joissa toimintaympäristö ei etene niin nopeasti kuin mihin hän itse olisi valmis; tasapainon löytäminen diplomaattisuuden ja jämäkkyyden välille sekä paineessa hieman suoraviivaistuva toimintatyyli.

Arvion ratkaisevin osa oli siis runoiltu omasta suustani ohimennen lipsahtaneen maininnan pohjalta. Jos olisin sattunut sanomaan jotain muuta, olisi arviokin ollut toisennäköinen. Ja mihin tarvittiin koko päivän testejä?

Näin jälkeenpäin ajatellen viime hetken putoamiseni oli omalta kannaltani onnekas sattuma. Joskus väärilläkin perusteilla voi päätyä oikeaan lopputulokseen. Mutta herätys, työnantajat! Selvittäkää nyt edes se, millaisiin tieteellisiin näyttöihin käyttämienne konsulttien menetelmät perustuvat.