Kolumnit

Roopinkimuistoja ja kyyhkyspiirasta

 

Se on taivahan tosi, etten oo roopinkia käyttäny, enkä siitä palanu, vannoo Mietaa koko kurikkalaisuudessaan, mutta miksi mieltä kaihertaa epäilys. Mistä tuo viimeinen sana, palanu… No mutta eihän Mietaa, joka kuuluu tv:n kautta Suomi-kodin kalustoon kuin vanha kaappikello. Kaikki tunnistavat äänenpainon ja murteen, tuttuudessaan partaköriläs kuuluu samaan sarjaan Arvi Lindin ja Erkki Toivasen kanssa. Ei meidän Mietaa.
 
 
Jos nimittäin Mietaa, niin sitten ehkä Hilkkakin. Ajatus kaihertaa sydänalaa kuin väärässä paikassa törröttävä rintaliivin kaarituki. Onko pientä lasta huiputettu? Eikö se riittänyt, että Matti Nykänen ei ollutkaan elämäni mies. Että lapsuuteni sankaritar Hilkka Riihivuori olisi vippaskonsteilla suksinut maaliin? Pitääkö nyt palauttaa nimikirjoitus vuosikymmenien jälkeen?
 
– Kaikki käyttivät 60–70-luvuilla, ennen kuin siitä tuli kiellettyä, sanelee Kari-Pekka Kyrö telkkarissa. Hän taitaakin olla ainoa, joka tällä hetkellä pääsee vähän paistattelemaan aiheen valossa.
 
Voi oikein kuvitella pienen pienet sarvet miehen otsalle.
 
 
Entäpä sitten Hilkan kilpasisko, legendaarinen Helena Takalo. Menestyksekkäimmät vuodet ajoittuvat 1970-luvun loppupuolelle. Sekavaa on ollut testaussysteemit tuohon aikaan, sillä Takalolle kerrottiin hänen kärynneen dopingista olympiavoiton jälkeen, mutta sitten ”jotenkin vaan” huomattiin, että kielletyn näytteen olikin antanut Neuvostoliiton Galina Kulakova. Pissapurkitko siinä sekosivat vai mistä oli kyse. Kulakova ei edes saanut kärystään rangaistusta.
 
 
Elävä dopingmuisto yläasteen ruokajonosta. Ben Johnsonin tähdittämät maitojulisteet kerättiin pois. Miksi ihmeessä, ihmetteli teini, eikä päätään liiemmin asialla vaivannut. Doping oli vai yksi sana aikuisten muutenkin niin tylsässä sanastossa. Sitä paitsi Carl Lewis oli paljon komeampi kuin Benkku, joka ei oppinut ensimmäisestä steroidikärystä, vaan jäi kiinni douppauksesta toistamiseen. Jästipäinen kaveri. Tosiasiassa myös Lewis oli jäänyt kiinni ennen Soulin 1988 olympialaisia piristeaineista, mutta Yhdysvaltain liitto katsoi asian läpi sormien ja kuittasi, ettei Lewis ollut pyrkinyt parantamaan urheilusuorituksiaan kiellettyjä aineita apuna käyttäen. Mitähän sitten?
 
 
Uskomattomia selityksiä käryille on riittänyt, toisinaan syynä on ollut appiukon kyyhkyspiiras, talonmiehen vääränlainen vitamiinipiikki, liika seksi yhdistettynä viiteen olueen, banaanit, purukumi, hammastahna, mafia ja hierojan voide. Onpa kärystä syytetty jopa kohdussa kuolleen kaksoisveljen solujäänteitä ja raskaana olevaa vaimoakin. Viattomat uhrit Virpi Kuitunen ja Milla Jauho luulivat raukat epoa sokeri-suolaliuokseksi.
 
Hävettää, nolottaa, säälittää, ketuttaa. Vaikeaa on kenenkään unohtaa niitä ilmeitä, kun suomalaisen urheilijan kunnia on viety. Kun katsellaan mediatilaisuudessa kengänkärkiä ja vain pälyillen silmiin. Vähiten katse suuntautuu peiliin. Ehdotankin, että koko antidopingtyö lopetetaan toivottamana. Katsotaan oikein pohjamutien kautta, kuinka tyhmä tämä ihmiskunta loppupeleissä voi olla. Kuinka pitkälle ollaan valmiita menemään voiton takia. Että kuka suksi, ja kuinka kovaa kuuseen. Olympiakisatkin voidaan saman tien muuttaa nimelle friikkikisat. Ainakin lipunmyynti olisi taattu.